VOIKUKKIA ohjaajien kokemuksia vertaisryhmästä ja sen vaikuttavuudesta

Abstract

Opinnäytetyöni tarkoituksena oli selvittää VOIKUKKIA-vertaistukiryhmien ohjaajien kokemuksia vertaisryhmästä. Tavoitteena oli selvittää, minkälaisia vaikutuksia ohjaajat kokivat ryhmään osallistumisella olleen vanhempien huostaanottokriisistä selviämiseen sekä ohjaajien omia kokemuksia ryhmänohjaamisesta sekä sen vaikutuksesta omaan ammatillisuuteen.

Suomen Kasper koulutti Satakunnan alueella v.2011–2012 noin 20 sosiaali- ja terveysalan ammattilaista VOIKUKKIA-vertaisryhmän ohjaajiksi. Tämä VOIKUKKIA-vertaisryhmätoiminta on tarkoitettu huostaanotettujen lasten vanhemmille. Koulutukseen osallistuneista ohjaajista osa otti toimintamallin käyttöönsä ja alkoi ohjata ryhmiä säännöllisesti. Tein kyselyn viidelle ohjaajille, joilla on kokemusta useammasta ryhmästä.

Ohjaajien näkökulmasta vertaisryhmä lisäsi itsekunnioitusta, poisti syyllisyyden- ja häpeän tunteita ja vahvisti vanhemmuutta. Se myös osaltaan edesauttoi jaksamista ja antoi mahdollisuuden pitää itsestään paremmin huolta. Haasteena ohjaajat kokivat olevan ryhmäläisten löytymisen ja saamisen ryhmään aktiivisesta tiedottamisesta huolimatta. Ryhmän kokoaminen vaatii ajallisesti paljon resursseja. Sen lisäksi ohjaajat tarvitsevat esimiesten tuen ja ymmärryksen sille, että huostaanotettujen lasten vanhempia on tärkeää tukea ja että heille suunnattu ryhmätoiminta on tarpeellista.

Tulosten perusteella voidaan todeta, että VOIKUKKIA-vertaisryhmään osallistuminen on tukenut vanhempia heidän huostaanottokriisistä selviytymisessänsä. Sijoitettujen lasten vanhempien tuen tarve pitäisi kuitenkin ottaa lastensuojelussa nykyistä peremmin huomioon kehittämällä lastensuojelun palveluita ja toimintatapoja entisestään.