Veto- ja pitovoimatekijät vanhustyössä : hoitoalan ammattilaisten ja lähihoitajaopiskelijoiden näkemyksiä vanhustyön veto-ja pitovoimatekijöistä
Kauppinen, Anni (2023)
Kauppinen, Anni
2023
All rights reserved. This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2023112932639
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2023112932639
Tiivistelmä
Opinnäytetyöni tarkoituksena oli kartoittaa hoitotyön ammattilaisten sekä hoitoalan opiskelijoiden näkemyksiä tämän päivän vanhustyöstä. Tarkoituksena oli selvittää vanhustyön vetovoimaisuuteen vaikuttavia sekä pitovoimaa lisääviä tekijöitä. Tarkoituksena oli selvittää, millaisena vanhushoitotyön maine näyttäytyy hoitajien ja hoitoalan opiskelijoiden näkökulmasta tarkasteltuna sekä tunnistaa niitä vetovoimaisuuteen vaikuttavia tekijöitä, joilla hoitajia sekä hoitoalan opiskelijoita voidaan houkutella alalle sekä sitouttaa vanhustyöhön.
Keskeisinä kysymyksinä tutkimuksessa oli, millaiset tekijät vaikuttavat vanhustyön työntekijöiden työssäjaksamiseen ja miten vanhustyön pitovoimaan voidaan organisaatiotasoilla vaikuttaa. Lisäksi tarkoituksena oli selvittää, miten vetovoimaisuus näyttäytyy lähihoitajaopiskelijoiden näkökulmasta ja mitkä tekijät saavat hoitoalan opiskelijat valitsemaan vanhustyön. Opinnäytetyöni tutkimusmenetelmäksi valikoitui määrällinen tutkimus, koska tarkoituksena oli tarkastella hoitoalan tyytyväisyyttä vanhustyötä kohtaan sekä vertailla vanhustyön tyytyväisyyttä niin alalla työskennelleiden, että alalle opiskelevien lähihoitajien välillä.
Tutkimuksessa toteutettiin kaksi kyselyä: toinen opiskelijoille suunnattuna kyselynä (n=58) sekä toinen hoitoalan ammattilaisille (n=18) suunnattuna kyselynä. Vastauksien perusteella hoitoalan ammattilaiset kokevat työnsä arvokkaaksi ja osaamisensa hyväksi. Työn vetovoimaa lisäsivät muun muassa hyvä työilmapiiri ja työsuhde-edut. Palkkaus koettiin vetovoimaa vähentäväksi tekijäksi. Pitovoimaa vanhustyöhön koettiin lisäävän työilmapiiri, työn vaativuutta vastaava palkka, vaikutusmahdollisuudet sekä työn ja vapaa ajan oikeanlainen yhteensovittaminen sekä ammattitaitoinen johtajuus. Lähihoitajakoulutukseen kaivattiin vastauksien perusteella enemmän käytännön harjoittelua ja vähemmän teoriaopetusta. Opiskelijat kaipasivat enemmän työ-elämäyhteistyötä lisäämään vanhustyön vetovoimaa. Kokemukset ikääntyneiden parissa työskentelystä olivat vaihtelevia: opiskelijat kaipaavat enemmän perehdytystä ja ohjausta työssäoppimisjaksoillaan. Ikääntyneiden hoito-työhön ei kuitenkaan haluttu koulutuksessa suuntautua, koska vanhustyö ei tuntunut omalta alalta. Opinnäytetyön vastauksien perusteella voidaan kehittää hoitoalan opetusta, tuoden vanhustyötä esille mielekkäämpänä sekä pohtia työyhteisöissä pitovoimaa lisääviä asioita, kuten työkaluja työhön sitouttamiseen sekä palkitsemiseen.
Keskeisinä kysymyksinä tutkimuksessa oli, millaiset tekijät vaikuttavat vanhustyön työntekijöiden työssäjaksamiseen ja miten vanhustyön pitovoimaan voidaan organisaatiotasoilla vaikuttaa. Lisäksi tarkoituksena oli selvittää, miten vetovoimaisuus näyttäytyy lähihoitajaopiskelijoiden näkökulmasta ja mitkä tekijät saavat hoitoalan opiskelijat valitsemaan vanhustyön. Opinnäytetyöni tutkimusmenetelmäksi valikoitui määrällinen tutkimus, koska tarkoituksena oli tarkastella hoitoalan tyytyväisyyttä vanhustyötä kohtaan sekä vertailla vanhustyön tyytyväisyyttä niin alalla työskennelleiden, että alalle opiskelevien lähihoitajien välillä.
Tutkimuksessa toteutettiin kaksi kyselyä: toinen opiskelijoille suunnattuna kyselynä (n=58) sekä toinen hoitoalan ammattilaisille (n=18) suunnattuna kyselynä. Vastauksien perusteella hoitoalan ammattilaiset kokevat työnsä arvokkaaksi ja osaamisensa hyväksi. Työn vetovoimaa lisäsivät muun muassa hyvä työilmapiiri ja työsuhde-edut. Palkkaus koettiin vetovoimaa vähentäväksi tekijäksi. Pitovoimaa vanhustyöhön koettiin lisäävän työilmapiiri, työn vaativuutta vastaava palkka, vaikutusmahdollisuudet sekä työn ja vapaa ajan oikeanlainen yhteensovittaminen sekä ammattitaitoinen johtajuus. Lähihoitajakoulutukseen kaivattiin vastauksien perusteella enemmän käytännön harjoittelua ja vähemmän teoriaopetusta. Opiskelijat kaipasivat enemmän työ-elämäyhteistyötä lisäämään vanhustyön vetovoimaa. Kokemukset ikääntyneiden parissa työskentelystä olivat vaihtelevia: opiskelijat kaipaavat enemmän perehdytystä ja ohjausta työssäoppimisjaksoillaan. Ikääntyneiden hoito-työhön ei kuitenkaan haluttu koulutuksessa suuntautua, koska vanhustyö ei tuntunut omalta alalta. Opinnäytetyön vastauksien perusteella voidaan kehittää hoitoalan opetusta, tuoden vanhustyötä esille mielekkäämpänä sekä pohtia työyhteisöissä pitovoimaa lisääviä asioita, kuten työkaluja työhön sitouttamiseen sekä palkitsemiseen.