Työntekijöiden kokemuksia koira-avusteisesta terapiasta psykiatrisen poliklinikan vastaanotolla: ”Se on jotain ihan ihmeellistä mitä siinä just parhaimmillaan niinku tapahtuu”
Ikonen, Tytti (2023)
2023
All rights reserved. This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2023112932741
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2023112932741
Tiivistelmä
Tämän opinnäytetyön tarkoituksena oli selvittää, kuinka koira-avusteista terapiaa hyödynnetään hyvinvointialueiden psykiatrisilla poliklinikoilla ja kuinka turvallisuus on otettu huomioon menetelmää tarjottaessa. Tavoitteena on arvioida menetelmän soveltuvuutta Kymenlaakson hyvinvointialueen nuorisopsykiatrian poliklinikalle tutkimustulosten valossa.
Tutkimus toteutettiin kvalitatiivisesti ryhmähaastattelun ja sisällönanalyysin
menetelmin. Potentiaalisia haastateltavia etsittäessä haasteena oli menetelmän vähäinen hyödyntäminen julkisen puolen palveluissa. Teemahaastatteluun osallistui yhteensä viisi henkilöä, joilla oli yksiköstään kokemusta koira-avusteisesta terapiasta joko työntekijän tai esihenkilön näkökulmasta. Osallistujat työskentelivät kahdella eri hyvinvointialueella joko lasten tai aikuisten psykiatrian poliklinikalla.
Kaikki koiraa työssään käyttävät olivat käyneet eläinavusteisuuteen liittyvän
täydennyskoulutuksen, suurin osa koirista oli testattu soveltuvaksi työhön.
Yleisintä oli käyttää koiraa yksilövastaanotoilla. Lisäksi koiraa käytettiin työparityöskentelyssä koirattomien työntekijöiden kanssa, koira oli osalla mukana
myös perhe- tai ryhmätapaamisissa. Haastateltavien kokemusten mukaan
koira-avusteinen terapia lisäsi erityisesti potilaiden hoitoon sitoutumista ja
edisti hoitosuhteen muodostumista. Menetelmän koettiin sopivan hyvin erityyppisille potilasryhmille, koiran läsnäolo lievitti esimerkiksi potilaiden ahdistusoireita vastaanotolla mahdollistaen terapeuttista työskentelyä.
Haitoista arvioitiin allergioita, pelkoja ja puremariskiä. Allergioista ei huomattu
olevan haittaa työ- tai potilasturvallisuuden näkökulmista. Pelot huomioitiin
huonesijoittelussa ja työntekijän tilannetaju oli merkittävässä roolissa kohtaamisten ennakoinnissa. Työntekijät eivät olleet kohdanneet tilanteita, joissa puremariski olisi ollut läsnä. Työyksiköissä oli alkuvaiheessa noussut huolta koiraan liittyvistä riskeistä, mutta huolet olivat jääneet taka-alalle ajan myötä.
Aiempien tutkimusten sekä tämän tutkimuksen perusteella koira-avusteinen
terapia voisi olla potentiaalinen menetelmä nuorisopsykiatrian polikliiniseen
hoitotyöhön
Tutkimus toteutettiin kvalitatiivisesti ryhmähaastattelun ja sisällönanalyysin
menetelmin. Potentiaalisia haastateltavia etsittäessä haasteena oli menetelmän vähäinen hyödyntäminen julkisen puolen palveluissa. Teemahaastatteluun osallistui yhteensä viisi henkilöä, joilla oli yksiköstään kokemusta koira-avusteisesta terapiasta joko työntekijän tai esihenkilön näkökulmasta. Osallistujat työskentelivät kahdella eri hyvinvointialueella joko lasten tai aikuisten psykiatrian poliklinikalla.
Kaikki koiraa työssään käyttävät olivat käyneet eläinavusteisuuteen liittyvän
täydennyskoulutuksen, suurin osa koirista oli testattu soveltuvaksi työhön.
Yleisintä oli käyttää koiraa yksilövastaanotoilla. Lisäksi koiraa käytettiin työparityöskentelyssä koirattomien työntekijöiden kanssa, koira oli osalla mukana
myös perhe- tai ryhmätapaamisissa. Haastateltavien kokemusten mukaan
koira-avusteinen terapia lisäsi erityisesti potilaiden hoitoon sitoutumista ja
edisti hoitosuhteen muodostumista. Menetelmän koettiin sopivan hyvin erityyppisille potilasryhmille, koiran läsnäolo lievitti esimerkiksi potilaiden ahdistusoireita vastaanotolla mahdollistaen terapeuttista työskentelyä.
Haitoista arvioitiin allergioita, pelkoja ja puremariskiä. Allergioista ei huomattu
olevan haittaa työ- tai potilasturvallisuuden näkökulmista. Pelot huomioitiin
huonesijoittelussa ja työntekijän tilannetaju oli merkittävässä roolissa kohtaamisten ennakoinnissa. Työntekijät eivät olleet kohdanneet tilanteita, joissa puremariski olisi ollut läsnä. Työyksiköissä oli alkuvaiheessa noussut huolta koiraan liittyvistä riskeistä, mutta huolet olivat jääneet taka-alalle ajan myötä.
Aiempien tutkimusten sekä tämän tutkimuksen perusteella koira-avusteinen
terapia voisi olla potentiaalinen menetelmä nuorisopsykiatrian polikliiniseen
hoitotyöhön