Kehitysvammaisen potilaan saattohoidon toteutuminen hoitajan näkokulmasta

Abstract

Tämän opinnäytetyön tarkoituksena oli selvittää, miten kehitysvammaisen potilaan saattohoito toteutuu hoitajien näkökulmasta. Työn tavoitteena oli tuottaa tietoa kehitysvammaisen saattohoidosta.

Opinnäytetyö toteutettiin kvalitatiivisena eli laadullisena tutkimuksena. Aineistonkeruumenetelmänä oli teemahaastattelu. Haastattelut toteutettiin etäyhteyden avulla viidelle hoitajalle, joilla oli kokemusta kehitysvammaisen henkilön saattohoidosta. Haastattelut nauhoitettiin. Haastatteluista syntynyt materiaali analysoitiin sisällönanalyysilla.

Tuloksista kävi ilmi, että kotisairaala koettiin suurena ja tärkeänä apuna kehitysvammaisen potilaan saattohoidossa. Tärkeimmäksi hoitajat kokivat potilaan kiireettömän saattohoidon toteuttamisen, johon sisältyi myös kivunhoito ja läsnäolo. Omaiset otettiin huomioon saattohoitoprosessissa ja he olivat tiiviisti mukana potilaan hoidossa. Tulokset osoittivat, että haasteeksi koettiin potilaiden oikeanlaiseen hoitoon saaminen, koska potilaiden oireita ei otettu tosissaan kehitysvammaisuuden vuoksi. Hoitajat kokivat saattohoidon henkisesti raskaaksi asiakkaasta luopumisen vuoksi. Hoitosuhteet saattoivat olla hyvinkin pitkiä.

Kehittämisideana voisi olla lisäkoulutuksien järjestäminen kehitysvammaisen potilaan saattohoidosta, sekä perehtyminen aiheeseen heille, jotka kehitysvammaisten potilaiden parissa työskentelevät. Jatkotutkimusideana voisi selvittää, miten kehitysvammaisen potilaan saattohoito toteutuisi omaisen näkökulmasta. Saattohoidon tulisi olla kiireetöntä, ja kokemus potilaalle elämän loppuun saakka rauhallinen ja kivuton.

The purpose of this thesis was to find out how the hospice care of a developmentally disabled patient is realized from the nurses' point of view. The goal of the work was to produce information about hospice care for people with intellectual disabilities.

The thesis was carried out as qualitative research. The data collection method was a themed interview. The interviews were carried out remotely with five nurses who had experience in hospice care for people with intellectual disabilities. The interviews were recorded. The material from the interviews was analyzed using content analysis.

The results showed that the home hospital was perceived as a great and important help in the hospice care of a developmentally disabled patient. The nurses felt that the implementation of the patient's non-urgent hospice care which also included pain management and attendance was most important. Relatives were taken into account in the hospice care process and were closely involved in the patient's care. The results showed that it was perceived as a challenge to get the patients into the right kind of treatment because the patients' symptoms were not taken seriously due to intellectual disabilities. The nurses found hospice care mentally burdensome due to giving up the client. Nursing relationships could be very long.

A development idea could be the organization of additional trainings on hospice care for developmentally disabled patients as well as familiarization with the subject for those who work with developmentally disabled patients. A further research idea could be to find out how the hospice care of a developmentally disabled patient would be realized from the perspective of the relative. Hospice care should be unhurried, and the experience should be calm and painless for the patient until the end of life.