Aurinkosähköjärjestelmän valinta pienkiinteistöön
Backlund, Jori (2023)
Backlund, Jori
2023
All rights reserved. This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2023120133472
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2023120133472
Tiivistelmä
Opinnäytetyön tarkoituksena oli perehtyä pienkiinteistöihin asennettavien mikrotuotantojärjestelmien perusperiaateisiin. Lähestymistapa pyrittiin pitämään hyvin käytännönläheisenä, ajatellen pienkiinteistön omistajia, jotka aikovat investoida kyseiseen järjestelmään lähitulevaisuudessa. Lisäksi esitellään loppukäyttäjän vastuita ja velvollisuuksia sekä mitä kyseisestä järjestelmästä on tärkeää ymmärtää.
Uusiutuvan energian hyödyntäminen aurinkokennojen avulla alkoi vuonna 1954, jolloin ensimmäinen piihin perustuva aurinkokenno kehitettiin. Aurinkopaneelikennot jaetaan tällä hetkellä kolmeen eri sukupolveen. Ensimmäisen sukupolven kennoiksi on määritelty yksi- ja monikiteiset piikennot, toisena on ohutkalvokennotyypit ja kolmantena ovat nanokidekennot.
Järjestelmän tuottavuuteen ja mitoitukseen yksi merkittävin tekijä on kohteen sijainti maantieteellisesti. Tämän lisäksi paneelien asennusilmansuunnalla ja kaltevuusasteella on merkittävä vaikutus. Auringonsäteily koostuu kohtisuorasta säteilystä ja hajasäteilystä, josta hajasäteilyn osuus Suomessa on merkittävä. Suomen viileämmät ilmasto-olosuhteet katsotaan parantavan aurinkopaneelien hyötysuhdetta, kun taas kuumissa olosuhteissa tehokkuus voi alentua huomattavasti.
Työssä käydään läpi myös määräyksiä ja ohjeita kyseisen järjestelmän osalta. Järjestelmän tuottoa tarkastellaan laskennallisesti kuukausitasolla, joka antaa kattavan analyysin järjestelmän toimivuudesta. Tässä laskelmassa hyödynnetään EU:n tiedekeskuksen laatimaa PVGIS-ohjelmaa (Photovoltaic Geographical information System).
Lopputuloksena tässä työssä saatiin kokonaisvaltainen selonteko järjestelmän suunnittelussa tarvittavista toimintatavoista, laitteiston komponenteista ja asennusvaiheen erityistarpeista. Tälle järjestelmälle saatiin laskettua suuntaa antava takaisinmaksuaika yksityisasiakkaan kohteeseen.
Uusiutuvan energian hyödyntäminen aurinkokennojen avulla alkoi vuonna 1954, jolloin ensimmäinen piihin perustuva aurinkokenno kehitettiin. Aurinkopaneelikennot jaetaan tällä hetkellä kolmeen eri sukupolveen. Ensimmäisen sukupolven kennoiksi on määritelty yksi- ja monikiteiset piikennot, toisena on ohutkalvokennotyypit ja kolmantena ovat nanokidekennot.
Järjestelmän tuottavuuteen ja mitoitukseen yksi merkittävin tekijä on kohteen sijainti maantieteellisesti. Tämän lisäksi paneelien asennusilmansuunnalla ja kaltevuusasteella on merkittävä vaikutus. Auringonsäteily koostuu kohtisuorasta säteilystä ja hajasäteilystä, josta hajasäteilyn osuus Suomessa on merkittävä. Suomen viileämmät ilmasto-olosuhteet katsotaan parantavan aurinkopaneelien hyötysuhdetta, kun taas kuumissa olosuhteissa tehokkuus voi alentua huomattavasti.
Työssä käydään läpi myös määräyksiä ja ohjeita kyseisen järjestelmän osalta. Järjestelmän tuottoa tarkastellaan laskennallisesti kuukausitasolla, joka antaa kattavan analyysin järjestelmän toimivuudesta. Tässä laskelmassa hyödynnetään EU:n tiedekeskuksen laatimaa PVGIS-ohjelmaa (Photovoltaic Geographical information System).
Lopputuloksena tässä työssä saatiin kokonaisvaltainen selonteko järjestelmän suunnittelussa tarvittavista toimintatavoista, laitteiston komponenteista ja asennusvaiheen erityistarpeista. Tälle järjestelmälle saatiin laskettua suuntaa antava takaisinmaksuaika yksityisasiakkaan kohteeseen.