Ikääntyneenä leskeksi jäämisen hyväksyminen, ymmärtäminen ja eteenpäin suuntautuminen : kun kahdesta tulee yksi – suru, josta ei tarvitse päästä yli

Abstract

Tämä opinnäytetyö toteutettiin laadullisena eli kvalitatiivisena tutkimuksena. Tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää leskien asemaa yhteiskunnassa. Saavatko lesket tarvitsemansa tuen ja tiedon jäädessään leskeksi, kohdataanko heidät haluamallaan tavalla ja miten jatkaa elämää leskeytymisen jälkeen? Tutkimuksessa käytettävä aineisto saatiin pääosin teemahaastatteluiden avulla, jota aiheeseen liittyvä kirjallisuus tukee. Tutkimuksen analysointi tapahtui tutkimuksessa kvalitatiiviselle tutkimukselle tyypillisin keinoin sisällönanalyysin avulla. Esille nousseet aiheet teemoiteltiin, joista muodostettiin ylä- ja alaluokkia samankaltaisuuksien perusteella. Tutkimukseen osallistui kahdeksan leskeä. Tutkimuksen kohderyhmänä toimivat yli 70-vuotiaat lesket, jotka olivat olleet avioliitossa. Leskeksi jäämisestä oli kulunut 0,5–7 vuotta. Haastateltavien valinnassa auttoivat kolmannen sektorin toimijat Tukenasi ry sekä Yhteisestä Ovesta ry/Tuokiotupa. Lisäksi tutkimukseen on haastateltu neljää sosiaali- ja terveysalalla toimivaa ammattilaista ryhmähaastatteluna Teams-kokouksen välityksellä. Ammattilaisten haastattelu toteutettiin leskien haastatteluista nousseiden teemojen perusteella. Haastattelun tarkoituksena oli saada vastavuoroista näkökulmaa ja ymmärrystä siitä, kohtaavatko näkemykset leskien tilanteesta toisiaan. Tutkimuksen pyrkimyksenä oli saada leskien ääntä kuuluviin ikääntyneiden palveluiden piirissä toimiville asiakastyöntekijöille sekä päätöksentekijöille. Tutkimustulosten mukaan elämän jatkamisen kannalta oma aktiivisuus, luonne ja elämänasenne ovat ratkaisevia tekijöitä surusta selviytymisessä. Lesket toivovat, että heidät kohdataan omana itsenään. Tiedottamisen keinoja eri palveluista toivottiin kehitettävän. Vaihtoehtoja eri palveluista tulisi olla paremmin näkyvillä, jotta kaikilla olisi tasapuoliset mahdollisuudet palveluihin tiedonhakutaidoista huolimatta. Ammattilaishaastattelun tulokset kohtasivat leskien näkemyksien kanssa käsiteltäessä nykytilaa ja kehitystarpeita. Leskeksi jääminen on kokonaisvaltainen menetys, joka vaikuttaa ihmiseen fyysisesti, psyykkisesti ja sosiaalisesti. Tämän vuoksi tuen ja tiedon tarve näyttäytyi moninaisena. Lesket toivoivat palvelua, jossa on saatavilla sekä henkistä tukea että käytännön apua. Sanojen sijaan lesket kokivat tärkeämpänä aidon läsnäolon. Tämä korostaa lähimmäisten tilannetajun merkitystä ja surun yksilöllisyyden ymmärtämistä siitä, missä vaiheessa ja miten tukea tulee osoittaa.

The research for this thesis was qualitative in nature. The purpose of the study was to explore the position of widows in society. Do widows receive the necessary support and information when they become widowed, are they met in the way they desire, and how to continue life after widowhood? The data for the study was primarily collected through theme interviews, supported by relevant literature on the topic. The analysis of the study was conducted using typical qualitative research methods, primarily through content analysis. The emerging topics were grouped into themes, from which upper and lower categories were formed based on similarities. The study involved eight (n=8) widows. The target group for the study was widows over 70 years of age who had been married. The time since they became widowed ranged from 0,5 to 7 years. The selection of interviewees was facilitated by third-sector organizations, Tukenasi ry and Yhteisestä Ovesta ry/Tuokiotupa. In addition, four professionals in the social and healthcare field were interviewed as a group via a Teams meeting. The interviews with professionals were based on the themes that emerged from the interviews with widows to gain a mutual perspective and understanding of whether the views on the widows' situation harmonize. The aim of the study was to make the voices of widows heard by professionals and decision-makers working in the field of elderly services. According to the research results, one's own activity, personality, and attitude towards life are crucial factors for coping with grief and continuing life. Widows hope to be met as their true selves. Ways of communication about various services were hoped to be improved. There should be better visibility of options for different services so that everyone has equal opportunities for accessing services, regardless of their information-seeking skills. The results of the professional interviews matched the views of the widows when discussing the current situation and areas for development. Becoming a widow is a complete loss that affects a person physically, mentally, and socially. Therefore, the need for support and information appears in various forms. Widows hoped for services that provide both emotional support and practical assistance. Instead of words, widows felt that genuine presence was more important. This emphasizes the significance of the situational awareness of loved ones, empathy and understanding the individuality of grief in terms of when and how support should be offered.