Tämähän sopii oikein hyvin eläkeläiselle : digitarinatyöpaja ikääntyvien osallisuuden, toimijuuden ja digirohkeuden tukemisen välineenä

Abstract

Lähes kaikilla yhteiskuntamme osa-alueilla odotetaan kansalaisilta halua tai kykyä käyttää sähköisiä palveluita. Itsenäinen elämä on haastavaa ilman yksilön digitaitoja. Vaikka positiivisen asenteen tietokoneita kohtaan on osoitettu olevan yhteydessä sosiaaliseen hyvinvointiin ja ennustavan psyykkistä hyvinvointia, ikäihmisten digitaitojen päivittäminen on jäänyt paljolti heidän itsensä ja kolmannen sektorin toimijoiden varaan.

Tämän opinnäytetyön tavoitteena oli digitarinatyöpajan avulla tukea ikäihmisten digirohkeutta, toimijuutta ja osallisuutta. Kehittämisen menetelmänä oli kokeileva työpajatoiminta. Sen avulla selvitettiin mitä tulee huomioida ikäihmisten osallistuessa digitarinatyöskentelyyn ja millainen digitarinatyöskentely tukee ikääntyvän osallisuutta, toimijuutta ja digirohkeutta. Digirohkeudella tarkoitetaan tässä uskallusta kokeilla ja ottaa käyttöön uusia tai päivittyneitä digitaalisia laitteita ja palveluita tai kehittyä niiden käytössä. Kehittämishankkeen tuotoksena luotiin Ikäihmisten digitarinatyöpajan malli. Sen tarkoitus on monipuolistaa ikäihmisille suunnattua taidelähtöistä ryhmätoimintaa esimerkiksi palvelutaloissa, työväenopistoissa ja senioriyhdistyksissä digitaalisia välineitä hyödyntäen ja madaltaa kynnystä ohjata digitarinatyöpajaa ikäihmisille.

Digitarina on lyhyt video, jossa yhdistyvät osallistujan valitsemat valokuvat, itsekirjoittama teksti, puhuttu ääni ja mahdollinen mukaan valittu musiikki. Valmiin digitarinan voi osallistuja jakaa halutessaan lähipiirilleen ja se voidaan esittää palvelutalon muille asukkaille. Digitarinatyöpaja toteutettiin kuuden kerran kokonaisuutena syksyllä 2023 espoolaisissa Puistokartanon ja Merikartanon palvelutaloissa, joissa ei ole aiemmin hyödynnetty digitaalisia välineitä osallistavassa ryhmätoiminnassa.

Kehittämishankkeen aineisto koostui osallistujien alku- ja välikyselystä, yksilö- ja ryhmähaastatteluista sekä ohjaajan projektipäiväkirjahuomioista. Osallistujat kokivat onnistumista digitarinoidensa valmistuttua, pitivät erityisesti tärkeänä ryhmäkokoontumisia, uusiin digitaalisiin välineisiin tutustumista sekä videon teon kokeilemista. Osallistujat totesivat digitarinatyöpajan ikäihmisille toimivaksi ja toivoivat sille ja muille digitaalisia välineitä hyödyntävälle ryhmätoiminnalle jatkoa, jotta he pysyisivät tietoisina uusista digivälineistä ja niiden käytön mahdollisuuksista. Palvelutalon yhteisöohjaaja koki voivansa ohjata digitarinatyöpajaa apuohjaajan roolissa vähäisen editointiohjelmaosaamisensa takia. Muutoin mallia pidettiin selkeänä ja valmiina kokonaisuutena toteutuksen ohjaamisen apuvälineenä.

Haastatteluiden ja kyselyvastausten perusteella voidaan arvioida, että digitarinatyöpajan tavoitteet digirohkeuden lisäämiseksi saavutettiin turvallisella ryhmän ilmapiirillä ja ohjaajan tuella. Ryhmätoiminta, sosiaalisten verkostojen tuki ja lähiverkostojen aktivointi tukivat osallisuuden toteutumista. Osallistujat jakoivat lähipiirilleen oman digitarinansa ja osa sai heiltä myös apua sen tekemiseen. Tällaiset arjen merkitykselliset hetket vahvistivat osallistujien toimijuutta.