ADHD hos unga kvinnor: "Ja har ju förstått he att du har en ADHD diagnos men he e ju int na ti skämmas för"
Söderman, Petra (2023)
Söderman, Petra
2023
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2023120634832
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2023120634832
Tiivistelmä
Tämä opinnäytetyö käsittelee nuoria naisia, joilla on ADHD- diagnoosi. Nuorilla naisilla kirjoittaja tarkoittaa 15–30-vuotiaita naisia. Nuorten naisten ADHD menee enemmän sisäänpäin oireiden suhteen, joten heidän erityistarpeensa ja vaikeutensa voidaan jättää huomiotta. ADHD on neuropsykiatrian vajaatoiminta. Useimmille elin ikäinen.
Tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää, miten hoitohenkilöstö suhtautuu nuoriin naisiin heidän haasteisiinsa ja vahvuuksiinsa nähden sekä selvittää nuorten naisten kokemuksia hoidosta ja tuesta. Tämän kuvaamiseen käytettiin kysymyksiä 1. Miten terveydenhuollon henkilökunta on kohdellut nuoria ADHD:tä sairastavia naisia ottaen huomioon, mitä haasteita ja vahvuuksia heillä on? 2. Millaisia kokemuksia ADHD:stä kärsivillä nuorilla naisilla on hoidosta ja tuesta? Kirjoittaja päätti suorittaa kvalitatiivisen tutkimuksen puolistrukturoiduilla haastatteluilla. Tutkimuksen aikana haastateltiin viisi naista, joilla oli ADHD – diagnoosi. Naiset olivat 16–25-vuotiaita. Haastattelut tehtiin elokuussa 2023. Tämän jälkeen kirjoittaja on analysoinut haastattelumateriaalin kvalitatiivisesti ja noudattanut induktiivista lähestymistapaa tutkimuksen aikana. Teoreettisena viitekehyksenä käytettiin Systeri Callista Royn sopeutumismallia (1976). Tuloksessa tulos heijastuu taustalla ja teoreettisella viitekehyksellä.
Tulokset osoittavat, että terveydenhuollon ammattilaisten ei ole tavallista kysyä nuorten ADHD:sta kärsivien naisten vahvuuksia. Nuorten ADHD:sta kärsivien naisten haasteet ovat erityisiä ja terveydenhuollon ammattilaisten voi olla vaikea saavuttaa heitä ja nuoret naiset yrittävät löytää omia ratkaisujaan. ADHD:sta puhuminen on haaste sinänsä. Nuoret naiset kokevat hyvää hoitoa terveydenhuollon henkilökunnalta kokonaisuutena, mutta terveydenhuollon henkilökunnan ja muiden henkilöiden hoidosta ja tuesta on sekä myönteisiä että negatiivisia kokemuksia. Hoitohenkilöstöstä on jonkin verran pulaa reagoida ahdistukseen ja hoidon ja koulun yhteystyöllä on puutteita.
Tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää, miten hoitohenkilöstö suhtautuu nuoriin naisiin heidän haasteisiinsa ja vahvuuksiinsa nähden sekä selvittää nuorten naisten kokemuksia hoidosta ja tuesta. Tämän kuvaamiseen käytettiin kysymyksiä 1. Miten terveydenhuollon henkilökunta on kohdellut nuoria ADHD:tä sairastavia naisia ottaen huomioon, mitä haasteita ja vahvuuksia heillä on? 2. Millaisia kokemuksia ADHD:stä kärsivillä nuorilla naisilla on hoidosta ja tuesta? Kirjoittaja päätti suorittaa kvalitatiivisen tutkimuksen puolistrukturoiduilla haastatteluilla. Tutkimuksen aikana haastateltiin viisi naista, joilla oli ADHD – diagnoosi. Naiset olivat 16–25-vuotiaita. Haastattelut tehtiin elokuussa 2023. Tämän jälkeen kirjoittaja on analysoinut haastattelumateriaalin kvalitatiivisesti ja noudattanut induktiivista lähestymistapaa tutkimuksen aikana. Teoreettisena viitekehyksenä käytettiin Systeri Callista Royn sopeutumismallia (1976). Tuloksessa tulos heijastuu taustalla ja teoreettisella viitekehyksellä.
Tulokset osoittavat, että terveydenhuollon ammattilaisten ei ole tavallista kysyä nuorten ADHD:sta kärsivien naisten vahvuuksia. Nuorten ADHD:sta kärsivien naisten haasteet ovat erityisiä ja terveydenhuollon ammattilaisten voi olla vaikea saavuttaa heitä ja nuoret naiset yrittävät löytää omia ratkaisujaan. ADHD:sta puhuminen on haaste sinänsä. Nuoret naiset kokevat hyvää hoitoa terveydenhuollon henkilökunnalta kokonaisuutena, mutta terveydenhuollon henkilökunnan ja muiden henkilöiden hoidosta ja tuesta on sekä myönteisiä että negatiivisia kokemuksia. Hoitohenkilöstöstä on jonkin verran pulaa reagoida ahdistukseen ja hoidon ja koulun yhteystyöllä on puutteita.