Kolmen kansikuvan takana
Raatikainen, Jesse (2023)
Raatikainen, Jesse
2023
All rights reserved. This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2023120835245
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2023120835245
Tiivistelmä
Opinnäytetyössä etsin vastausta kysymykseen, mistä hyvä haastatteluihin pohjaava kansikuvajuttu muodostuu erilaisissa medioissa. Mediat ovat aina erilaisia, riippuen julkaisukanavasta, niiden tyylistä ja yleisöstä. Olen työskennellyt vuoden sisään kolmessa eri mediassa, joiden julkaisutahti ja luonne ovat erilaiset. Jokaiseen mediaan olen kirjoittanut vuonna 2023 yhden kansikuvajutun, jotka perustuvat haastatteluihin.
On luontevaa tarkastella haastatteluja ja juttuja syvemmin, samalla pohtien kuinka sisällöt eroavat toisistaan teknisesti. Ensimmäinen kansikuvajuttu, näyttelijä Brian Coxin haastattelu, julkaistiin elokuvalehti Episodissa toukokuussa, muusikko Peter Lerchen haastattelu Iltalehdessä elokuussa ja kuuden presidentti Martti Ahtisaaren ystävän ja kollegan haastattelukokonaisuus Seurassa lokakuussa. Jutut julkaistiin siis noin puolen vuoden sisällä.
Lehdet ovat keskenään erilaisia, vaikka yhtäläisyyksiäkin on. Pääasiassa Episodia julkaistaan kerran kuussa, Seuraa kerran viikossa ja Iltalehteä kerran päivässä. Medioiden rytmi, yleisö ja tavoitteet ovat jossain määrin erilaiset. Jokainen kuitenkin pyrkii tuottamaan uutta tietoa ja kasvattamaan lukijakuntaansa mielenkiintoisella sisällöllä. Jokainen media julkaisee aktiivisesti juttujaan myös omilla verkkosivustoillaan.
Työn tietoperustana käytin haastatteluihin perehtyneiden henkilöiden kirjallisuutta, sekä tietysti myös journalistien ammattikirjallisuutta. Toisinaan kirjallisuus ristesi, mutta ei välttämättä aina. Kaikkea lähteenä käytettyä kirjallisuutta ei voi kutsua tieteelliseksi tekstiksi, mutta sen käyttäminen on ollut perusteltua ammatillisen merkittävyyden vuoksi. Lähteenä on myös käytetty lehtijuttuja ja podcasteja.
Opinnäytetyössä keskityn yhteen artikkeliin ja sen syntyprosessiin kerrallaan. Kerron prosesseistani ja reflektoin oppimaani niiden pohjalta. Tärkein havaintoni ja oppini on se, että journalistinen juttu on aina yhteistyön tulosta. Vaikka jutun alussa tai lopussa lukee yksi nimi, kirjoittajan nimi, jutun taustalla on useita ammattilaisia ja heidän työpanoksiaan.
Jokainen juttu opetti jotakin uutta myös haastattelemisesta tiedonhankintamuotona. Haastatteluja ei voi lähestyä samalla tavalla ihmisestä riippumatta, vaan aina on syytä kohdata henkilöt yksilöinä, joilla on omat motiivit ja perusteet haastattelujen antamiselle.
On luontevaa tarkastella haastatteluja ja juttuja syvemmin, samalla pohtien kuinka sisällöt eroavat toisistaan teknisesti. Ensimmäinen kansikuvajuttu, näyttelijä Brian Coxin haastattelu, julkaistiin elokuvalehti Episodissa toukokuussa, muusikko Peter Lerchen haastattelu Iltalehdessä elokuussa ja kuuden presidentti Martti Ahtisaaren ystävän ja kollegan haastattelukokonaisuus Seurassa lokakuussa. Jutut julkaistiin siis noin puolen vuoden sisällä.
Lehdet ovat keskenään erilaisia, vaikka yhtäläisyyksiäkin on. Pääasiassa Episodia julkaistaan kerran kuussa, Seuraa kerran viikossa ja Iltalehteä kerran päivässä. Medioiden rytmi, yleisö ja tavoitteet ovat jossain määrin erilaiset. Jokainen kuitenkin pyrkii tuottamaan uutta tietoa ja kasvattamaan lukijakuntaansa mielenkiintoisella sisällöllä. Jokainen media julkaisee aktiivisesti juttujaan myös omilla verkkosivustoillaan.
Työn tietoperustana käytin haastatteluihin perehtyneiden henkilöiden kirjallisuutta, sekä tietysti myös journalistien ammattikirjallisuutta. Toisinaan kirjallisuus ristesi, mutta ei välttämättä aina. Kaikkea lähteenä käytettyä kirjallisuutta ei voi kutsua tieteelliseksi tekstiksi, mutta sen käyttäminen on ollut perusteltua ammatillisen merkittävyyden vuoksi. Lähteenä on myös käytetty lehtijuttuja ja podcasteja.
Opinnäytetyössä keskityn yhteen artikkeliin ja sen syntyprosessiin kerrallaan. Kerron prosesseistani ja reflektoin oppimaani niiden pohjalta. Tärkein havaintoni ja oppini on se, että journalistinen juttu on aina yhteistyön tulosta. Vaikka jutun alussa tai lopussa lukee yksi nimi, kirjoittajan nimi, jutun taustalla on useita ammattilaisia ja heidän työpanoksiaan.
Jokainen juttu opetti jotakin uutta myös haastattelemisesta tiedonhankintamuotona. Haastatteluja ei voi lähestyä samalla tavalla ihmisestä riippumatta, vaan aina on syytä kohdata henkilöt yksilöinä, joilla on omat motiivit ja perusteet haastattelujen antamiselle.