Alkoholiriippuvuuden lääkehoito: opas päihdekuntoutusyksikön työntekijöille
Tiittanen, Saija (2023)
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2023120735179
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2023120735179
Tiivistelmä
TIIVISTELMÄ
Alkoholiriippuvuutta sairastaa Suomessa noin 200 000 henkilöä, joista 70 % on työelämässä. Alkoholiriippuvuus on vakava krooninen sairaus, jonka hoitona käytetään pääasiassa psykososiaalisia hoitoja. Alkoholiriippuvuuden hoitoon voidaan käyttää myös lääkehoitoa joko ainoana hoitona tai yhdistettynä psykososiaaliseen hoitoon. Psykososiaalisten hoitojen on todettu parantavan lääkehoidon hoitotuloksia. Suomessa alkoholiriippuvuuden hoitoon on käytössä neljä eri lääkettä, disulfiraami, naltreksoni, nalmefeeni ja akamprosaatti. Alkoholiriippuvuuden lääkehoidosta päättää aina lääkäri, joka yhdessä potilaan kanssa keskustelee hoidon tavoitteista. Tavoitteena voi olla täysraittius tai alkoholin juomisen vähentäminen.
Opinnäytetyön tarkoituksena oli tehdä opas alkoholiriippuvuuden lääkehoidosta päihdekuntoutusyksikön työntekijöille. Tavoitteena oli auttaa työntekijöitä ymmärtämään alkoholiriippuvuuden lääkehoidon merkitys asiakkaan kuntoutumisessa. Alkoholiriippuvuuden lääkehoito on vähän käytetty hoitomuoto, joten tiedon lisääminen lääkehoidon mahdollisuuksista on tarpeellista erityisesti päihteiden käyttäjien kanssa työskenteleville.
Opinnäytetyönä valmistunut opas on tehty tuotekehityksenä päihdekuntoutusyksikön työntekijöille. Jämsän ja Mannisen (2000) mukaan tuotekehityksessä on viisi vaihetta: kehittämistarpeen tunnistaminen, ideointivaihe, luonnosteluvaihe, kehittelyvaihe ja viimeistelyvaihe. Kehittämistarpeen tunnistaminen sai alkunsa päihdekuntoutusyksikön työntekijöiden kertoessa, ettei heillä ole tarpeeksi tietoa alkoholiriippuvuuden lääkehoidosta. Ideointivaiheessa järjestetyssä aivoriihessä ja toimeksiantajan edustajan kanssa keskustellessa syntyi ajatus oppaan tekemisestä. Luonnosteluvaiheessa oli vuorossa teoriatiedon etsiminen alkoholiriippuvuuden lääkehoidosta ja lääkityksen vaikuttavuudesta suomalaisista ja kansainvälisistä tutkimuksista. Kehittelyvaiheessa varsinainen opas valmistui ja se esitestattiin toimeksiantajan työntekijöillä, jotka antoivat palautteensa kyselylomakkeella. Kyselyn tuloksista kävi ilmi, että oppaaseen oltiin tyytyväisiä. Oppaan ulkonäkö ja sisältö vastasivat pääosin työntekijöiden odotuksia. Viimeistelyvaiheessa palautteiden perusteella muokattu opas sai valmiin muotonsa.
Jatkokehitysideana on työntekijän rooli asiakkaan lääkehoidon toteutumisessa. tekemässäni kyselyssä tuli esiin tarve saada tietoa työntekijän roolista asiakkaan lääkehoidon toteutuksessa ja seurannassa. Tilanteissa, joissa potilas tarvitsee apua lääkehoitoonsa, hoitajan rooli korostuu.
Asiasanat: Alkoholiriippuvuus, alkoholismi, alkoholiriippuvuuden lääkehoito,
päihdekuntoutusyksikkö, opas
Alkoholiriippuvuutta sairastaa Suomessa noin 200 000 henkilöä, joista 70 % on työelämässä. Alkoholiriippuvuus on vakava krooninen sairaus, jonka hoitona käytetään pääasiassa psykososiaalisia hoitoja. Alkoholiriippuvuuden hoitoon voidaan käyttää myös lääkehoitoa joko ainoana hoitona tai yhdistettynä psykososiaaliseen hoitoon. Psykososiaalisten hoitojen on todettu parantavan lääkehoidon hoitotuloksia. Suomessa alkoholiriippuvuuden hoitoon on käytössä neljä eri lääkettä, disulfiraami, naltreksoni, nalmefeeni ja akamprosaatti. Alkoholiriippuvuuden lääkehoidosta päättää aina lääkäri, joka yhdessä potilaan kanssa keskustelee hoidon tavoitteista. Tavoitteena voi olla täysraittius tai alkoholin juomisen vähentäminen.
Opinnäytetyön tarkoituksena oli tehdä opas alkoholiriippuvuuden lääkehoidosta päihdekuntoutusyksikön työntekijöille. Tavoitteena oli auttaa työntekijöitä ymmärtämään alkoholiriippuvuuden lääkehoidon merkitys asiakkaan kuntoutumisessa. Alkoholiriippuvuuden lääkehoito on vähän käytetty hoitomuoto, joten tiedon lisääminen lääkehoidon mahdollisuuksista on tarpeellista erityisesti päihteiden käyttäjien kanssa työskenteleville.
Opinnäytetyönä valmistunut opas on tehty tuotekehityksenä päihdekuntoutusyksikön työntekijöille. Jämsän ja Mannisen (2000) mukaan tuotekehityksessä on viisi vaihetta: kehittämistarpeen tunnistaminen, ideointivaihe, luonnosteluvaihe, kehittelyvaihe ja viimeistelyvaihe. Kehittämistarpeen tunnistaminen sai alkunsa päihdekuntoutusyksikön työntekijöiden kertoessa, ettei heillä ole tarpeeksi tietoa alkoholiriippuvuuden lääkehoidosta. Ideointivaiheessa järjestetyssä aivoriihessä ja toimeksiantajan edustajan kanssa keskustellessa syntyi ajatus oppaan tekemisestä. Luonnosteluvaiheessa oli vuorossa teoriatiedon etsiminen alkoholiriippuvuuden lääkehoidosta ja lääkityksen vaikuttavuudesta suomalaisista ja kansainvälisistä tutkimuksista. Kehittelyvaiheessa varsinainen opas valmistui ja se esitestattiin toimeksiantajan työntekijöillä, jotka antoivat palautteensa kyselylomakkeella. Kyselyn tuloksista kävi ilmi, että oppaaseen oltiin tyytyväisiä. Oppaan ulkonäkö ja sisältö vastasivat pääosin työntekijöiden odotuksia. Viimeistelyvaiheessa palautteiden perusteella muokattu opas sai valmiin muotonsa.
Jatkokehitysideana on työntekijän rooli asiakkaan lääkehoidon toteutumisessa. tekemässäni kyselyssä tuli esiin tarve saada tietoa työntekijän roolista asiakkaan lääkehoidon toteutuksessa ja seurannassa. Tilanteissa, joissa potilas tarvitsee apua lääkehoitoonsa, hoitajan rooli korostuu.
Asiasanat: Alkoholiriippuvuus, alkoholismi, alkoholiriippuvuuden lääkehoito,
päihdekuntoutusyksikkö, opas