Metsänkäsittelyvaihtoehdot Soidinsuon alueella

Abstract

Työn tavoitteena oli selvittää erilaisia metsänkäsittelyvaihtoehtoja Tuuloksessa sijaitsevalle Soidinsuon alueelle. Lähtötilanteena oli 10,1 hehtaarin kokoinen alue, joka oli ojitettua turvemaata. Alueelle on tehty ojitus vuonna 1993 ja ojat olivat pääosin jo umpeen kasvaneita. Pääpuulajina Soidinsuolla oli mänty ja puustoisuus vaihteli aukkoisuudesta tihentymiin. Laadultaan puusto oli epätasaista. Tähän työhön valittiin neljä erilaista metsänkäsittelyvaihtoehtoa. Laskelmat tehtiin OpeMotti-ohjelmiston avulla. Työn tavoitteena oli tuottaa metsänomistajalle ja metsäammattilaisille tietoa turvemaan metsänkäsittelyvaihtoehtojen hyödyistä ja haitoista. Toimeksiantajana tässä työssä oli metsänomistaja Antti Sipilä, jonka metsätilaa tutkimuksellinen opinnäytetyö käsitteli. Ensimmäisessä käsittelyvaihtoehdossa Soidinsuon alueelle ei tehty mitään ja alue jätettiin ennallistumaan itsekseen. Toisessa vaihtoehdossa aluetta hoidettiin metsänhoidon suositusten mukaan. Kolmannessa vaihtoehdossa alue ennallistettiin aktiivisin toimin takaisin avosuoksi. Viimeisessä vaihtoehdossa alueelle tehtiin kasvatuslannoitus ja hiilenkompensointisopimus 10 vuodeksi. Sopimuskauden jälkeen aluetta kehitetään jatkuvan kasvatuksen suuntaan. Taloudellisesta näkökulmasta tarkasteltuna Soidinsuon aluetta kannattaisi hoitaa vaihtoehdon kaksi mukaisesti eli noudattaen metsänhoidon suosituksia, mutta tulot ovat kuitenkin vasta kaukana tulevaisuudessa. Talouteen ja kantohintoihin liittyy epävarmuutta, jota on hankala ennustaa pitkällä aikavälillä. Hiilensidonnan kannalta avohakkuu ja kunnostusojitus eivät ole järkeviä toimenpiteitä. Jos aluetta käsitellään ensimmäisen vaihtoehdon mukaan eli ei tehdä mitään, odotettavissa ei ole suuria menoja, eikä tuloja. Tällöin alue ennallistuu itsekseen, mutta lopputulos tuskin on sama kuin ennen alueen ojitusta. Kolmannessa vaihtoehdossa alueen ennallistaminen aktiivisin toimin lisää monimuotoisuutta ja pidemmällä aikavälillä vaikutus on ilmastoa viilentävä. Toisaalta lyhyellä aikavälillä ravinnekuorma kasvaa. Myös puuston kasvuolosuhteet ja samalla hiilensidonta heikentyy. Taloudellisesta näkökulmasta tarkasteltuna, vaihtoehto kolme ei tarjoa jatkuvaa tulonlähdettä. Jos metsänomistaja valitsee vaihtoehdon neljä ja päätyy tekemään hiilenkompensointisopimuksen, saa hän pientä vuosittaista korvausta kasvaneesta hiilensidonnasta. Sopimukseen kuuluu myös kasvatuslannoituksen suorittaminen, jonka metsänomistaja maksaa itse. Tässä vaihtoehdossa kasvava puusto sitoo hiiltä enemmän lannoituksen ansiosta, joten hiilensidontaa saadaan lisättyä pienellä aikavälillä. Metsänomistaja punnitsee käsittelyvaihtoehtoja ja valitsee omia tavoitteitaan parhaiten palvelevan vaihtoehdon.