Androidin imperatiivisen ja deklaratiivisen käyttöliittymäsuunnittelun perusteet

Abstract

Opinnäytetyön tarkoituksena oli vertailla Androidin imperatiivista lähestymistapaa, toisin sanoen XML-pohjaista käyttöliittymän rakentamista uuteen, deklaratiiviseen tapaan eli Jetpack Composeen. Tässä työssä esitellään yleisiä käyttöliittymän rakentamiseen liittyviä asioita, kuten elementtien ja komponenttien rakentamista. Tässä työssä sivutaan myös XML:ään upottamisen Composella tehtyjä elementtejä sekä XML-näkymien upottamisen Compose-sovellukseen. Composen upottaminen XML:ään myös sivuaa tapaa kirjoittaa XML-pohjainen sovellus uudelleen Composella.

Androidin käyttöliittymän suunnitteluun tarkoitetut työkalut jakautuvat kahteen kategoriaan; imperatiivinen ja deklaratiivinen lähestymistapa. Imperatiivinen tapa on ollut olemassa koko Android-käyttöjärjestelmän ajan. Ongelmat käyttöliittymien suhteen alkoivat, kun sovellusten ja laitevalmistajien määrät kasvoivat voimakkaasti. Tämä tarkoitti sitä, että samojen sovellusten piti sopia erilaisille laitteille. Suurimmaksi ongelmaksi kehkeytyivät laitteiden näyttöjen kokoerot. Ratkaisu ongelmaan oli Googlen kehittämä Jetpack Compose, joka noudattaa deklaratiivista lähestymistapaa käyttöliittymien suunnittelussa.

Opinnäytetyön tuloksena havaittiin, että deklaratiivinen lähestymistapa on huomattavasti nopeampi ja yksinkertaisempi, kun luodaan käyttöliittymää ja rakennetaan elementtejä. Elementtien ulkoasun muokkaaminen on myös paljon nopeampaa sekä yksinkertaisempaa verrattuna imperatiiviseen lähestymistapaan.

The purpose of this thesis was to compare the imperative approach and the declarative approach in the Android operating system. This thesis focuses on the basics of both approaches such as building elements. It also covers embedding Compose elements into XML, as well as incorporating XML views into a Compose application. The integration of Compose into XML-based applications is discussed, touching upon the approach of rewriting an XML-based application using Compose.

The UI-toolkits of Android are divided into two separate categories. The first one is the imperative approach and the second one is the declarative approach. Imperative approach was the first one to be used on Android development. Problems begun to appear when the number of platforms and devices started to increase. This meant that all applications had to be adapted on all devices. The biggest challenge in this was the differences on screen sizes between the devices and manufacturers. One of the solutions was Jetpack Compose which was designed by Google. Jetpack Compose follows the declarative approach.

As the result, declarative approach is much faster while creating user interface and building elements. Editing the layouts of the elements is also faster than with imperative approach.