Vyöhykeharvennuksen korjuujälki
Uusitalo, Tuuli (2023)
Uusitalo, Tuuli
2023
All rights reserved. This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2023121136085
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2023121136085
Tiivistelmä
Tässä opinnäytetyössä tutkittiin vyöhykeharvennuksen eli harvennusvoimakkuudeltaan vaihtelevan harvennustavan vaikutusta puunkorjuun laatuun verrattuna perinteiseen, tasaiseen tilajärjestykseen tähtäävään harvennustapaan. Laatu on keskeinen puunkorjuun hyväksyttävyyteen sekä taloudellisuuteen vaikuttava asia, joka on viime aikoinakin puhututtanut, ja siihen kiinnitetään paljon huomiota monien eri metsäalan toimijoiden näkökulmista. Tutkimuksen toimeksiantajana ja rahoittajana toimi Metsäteho Oy, ja työ tehtiin yhteistyössä UPM:n kanssa.
Puunkorjuun laatua tutkittiin jälki-inventoinnein kerätyn datan perusteella kahdelta ennakkoon valitulta leimikolta. Näiden mittaustulosten perusteella puustovaurioista löydettiin menetelmien välillä vyöhykeharvennusta suosiva eroavaisuus. Kummallakaan menetelmällä vaurioprosentti ei kuitenkaan ylittänyt suositusten mukaista rajaa. Havutuksessa, uraleveydessä eikä urapainumissa havaittu merkittäviä eroja menetelmien välillä. Ajouraleveys ylitti kuitenkin suositukset molemmissa menetelmissä.
Vyöhykeharvennusta ja sen vaikutuksia korjuujälkeen tulisi tutkia suuremmalla otoksella erityyppisiä kohteita. Käsiteltyjä koeleimikkoja olisi hyvä seurata myös pitkällä ajanjaksolla tarkastellen esimerkiksi mahdollisia myrskytuhoja, tiheysvaihtelun merkitystä eliöstölle, taimettumisen edellytyksiä vyöhykeharvennuksen ajourilla ja sen seurauksena jatkuvan kasvatuksen mahdollisuuksia.
Puunkorjuun laatua tutkittiin jälki-inventoinnein kerätyn datan perusteella kahdelta ennakkoon valitulta leimikolta. Näiden mittaustulosten perusteella puustovaurioista löydettiin menetelmien välillä vyöhykeharvennusta suosiva eroavaisuus. Kummallakaan menetelmällä vaurioprosentti ei kuitenkaan ylittänyt suositusten mukaista rajaa. Havutuksessa, uraleveydessä eikä urapainumissa havaittu merkittäviä eroja menetelmien välillä. Ajouraleveys ylitti kuitenkin suositukset molemmissa menetelmissä.
Vyöhykeharvennusta ja sen vaikutuksia korjuujälkeen tulisi tutkia suuremmalla otoksella erityyppisiä kohteita. Käsiteltyjä koeleimikkoja olisi hyvä seurata myös pitkällä ajanjaksolla tarkastellen esimerkiksi mahdollisia myrskytuhoja, tiheysvaihtelun merkitystä eliöstölle, taimettumisen edellytyksiä vyöhykeharvennuksen ajourilla ja sen seurauksena jatkuvan kasvatuksen mahdollisuuksia.