Informaatiovaikuttamisen keinot kansainvälisessä kontekstissa
Kortesuo, Katleena (2023)
Kortesuo, Katleena
2023
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2023121136030
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2023121136030
Tiivistelmä
Tutkimuksessa tarkasteltiin konfliktissa olevien maiden ulkoministeriöiden tai sellaisiksi nimettyjen tahojen Twitter-viestintää (nyk. palvelu X) yhden viikon ajan marraskuussa 2023. Tavoitteena oli tutkia, mitä viestintäkeinoja valtiot käyttävät poikkeustilanteissa saadakseen kansainvälisen huomion.
Tutkimus asettui retoriikan, informaatiovaikuttamisen ja viestinnän tutkimusalaan. Tutkimus oli aineistolähtöinen, ja analyysiin käytettiin tyypittelyä.
Tutkimuksen aineiston pohjalta luotiin uusi, konfliktissa tehtävän informaatiovaikuttamisen typologia. Typologiassa on kolme eri kriteeriä: viestinnän fokus, viestinnän suhde ajallisuuteen sekä henkilöiden roolitus. Käytännössä viestijä voi siis olla esimerkiksi ihmiskeskeinen menneisyyden päättäjä tai vaikkapa datakeskeinen nykyisyyden kertoja.
Tutkimuksessa havaittiin, että jokaiselle ulkoministeriölle on löydettävissä viestintäprofiili, joka kuvaa niiden valintoja Twitterissä. Israel on uhrikeskeinen tulevaisuusorientoitunut kokija-kertoja. Palestiina on toimintakeskeinen nykyhetken neuvottelijapäättäjä. Ukraina on informaatiokeskeinen menneeseen ja nykyisyyteen keskittynyt toimija. Venäjä on ihmiskeskeinen menneisyyteen orientoitunut neuvottelijapäättäjä. Kaikki näkevät vastustajan pahana ja aktiivisena toimijana.
Otos on pieni, mutta eniten disinformaatiota löytyi Palestiinan ja Venäjän tviiteistä. Nämä toimijat myös keskittyivät viestinnässään erityisesti päättäjien valokuviin, kättelyihin, kokouksiin ja lippujen edessä tapahtuvaan viestintään. Voi siis pohtia, kulkevatko disinformaatio ja autoritaarisuus viestinnän suhteen käsi kädessä.
Lisäksi tutkimuksessa havaittiin, että Twitter (sosiaalisen median palvelu X) on yhä merkityksellinen viestinnän, tiedottamisen ja vaikuttamisen kanava sekä Suomessa että kansainvälisesti.
Tutkimus asettui retoriikan, informaatiovaikuttamisen ja viestinnän tutkimusalaan. Tutkimus oli aineistolähtöinen, ja analyysiin käytettiin tyypittelyä.
Tutkimuksen aineiston pohjalta luotiin uusi, konfliktissa tehtävän informaatiovaikuttamisen typologia. Typologiassa on kolme eri kriteeriä: viestinnän fokus, viestinnän suhde ajallisuuteen sekä henkilöiden roolitus. Käytännössä viestijä voi siis olla esimerkiksi ihmiskeskeinen menneisyyden päättäjä tai vaikkapa datakeskeinen nykyisyyden kertoja.
Tutkimuksessa havaittiin, että jokaiselle ulkoministeriölle on löydettävissä viestintäprofiili, joka kuvaa niiden valintoja Twitterissä. Israel on uhrikeskeinen tulevaisuusorientoitunut kokija-kertoja. Palestiina on toimintakeskeinen nykyhetken neuvottelijapäättäjä. Ukraina on informaatiokeskeinen menneeseen ja nykyisyyteen keskittynyt toimija. Venäjä on ihmiskeskeinen menneisyyteen orientoitunut neuvottelijapäättäjä. Kaikki näkevät vastustajan pahana ja aktiivisena toimijana.
Otos on pieni, mutta eniten disinformaatiota löytyi Palestiinan ja Venäjän tviiteistä. Nämä toimijat myös keskittyivät viestinnässään erityisesti päättäjien valokuviin, kättelyihin, kokouksiin ja lippujen edessä tapahtuvaan viestintään. Voi siis pohtia, kulkevatko disinformaatio ja autoritaarisuus viestinnän suhteen käsi kädessä.
Lisäksi tutkimuksessa havaittiin, että Twitter (sosiaalisen median palvelu X) on yhä merkityksellinen viestinnän, tiedottamisen ja vaikuttamisen kanava sekä Suomessa että kansainvälisesti.