Hevosten hyvinvoinnin arviointi: näkemyksiä, tuloksia ja tulevaisuuden suuntaviivoja
Kuru, Elisa (2023)
Kuru, Elisa
2023
All rights reserved. This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2023121236434
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2023121236434
Tiivistelmä
Opinnäytetyön tavoitteena oli selvittää ihmisten mielipiteitä ja näkemyksiä, miten he hevosen hyvinvoinnin näkevät ja kokevat. Opinnäytetyön tilaajana toimi Mittarit hevosen hyvinvoinnin arviointiin -hanke.
Työn teoreettisessa osuudessa tarkastellaan mikä on hyvinvoiva hevonen, miten hevosen hyvinvointiin voi vaikuttaa ja mitä vaatimuksia laki määrää hyvinvointiin liittyen? Lisäksi käydään läpi Welfare Quality- protokollan tuotantoeläimille tarkoitetut havainnointi, auditoinnin pääkohdat, pisteytykset ja arvosanat. Lopuksi punnitaan tuotantoeläinten Welfare Quality protokollan soveltuvuutta hevosille.
Tutkimusaineistona oli kyselyaineisto, joka kerättiin kolmessa hevostapahtumassa kesällä ja syksyllä 2023. Kyselyssä pyydettiin kuvaamaan hyvinvoivaa hevosta ja tiedusteltiin mikä ärsyttää ihmisiä hyvinvointikeskustelussa. Lisäksi vastaajat arvioivat, onko Suomi edellä muita maita hevosten hyvinvoinnissa. Tutkimuskysymyksiin vastasi hevosharrastajat ja muut hevostapahtumissa käyneet, joita kysymyksiin vastasi keskimäärin 155 henkilöä.
Tuloksista voidaan todeta, että ihmisten mielikuva hevosten hyvinvoinnista on yhtenäinen. Kyselyn tulokset korostavat, että hevosen hyvinvoinnissa painotetaan erityisesti psyykkistä hyvinvointia, hevososaamista ja hyvää hoitoa. Valtaosa vastaajista ei kokenut hyvinvointikeskutelua ärsyttäväksi, mutta ne, jotka kokivat, mainitsivat ärsytyksen aiheiksi olevan turhan kritiikin ja tietämättömyyden. Suomi nähdään edelläkävijänä hevostietoisuudessa, hoidossa ja valvonnassa.
Näiden tulosten perusteella voidaan seuraavaksi suunnata hevosten hyvinvoinnin edistämiseksi erityisesti psyykkisen hyvinvoinnin, hevososaamisen ja hyvän hoidon suuntaan. Samalla on tärkeää ottaa huomioon faktapohjainen tiedottaminen ja keskustelukulttuurin parantaminen.
Lopuksi jatkotutkimuksessa voitaisiin laajentaa vertailua hevosten hyvinvoinnista muihin maihin, käsittäen hevososaamisen, hoidon, valvonnan ja ympäristötekijät. Tämä antaisi tarkemman käsityksen Suomen asemasta kansainvälisessä vertailussa. Toisena mahdollisuutena olisi tutkia syvemmin ärsytyksen syitä, kuten kritiikkiä, tietämättömyyttä ja asenteita, ja ehdottaa mahdollisia ratkaisuja hevosen hyvinvointikeskustelujen keskustelukulttuurin parantamiseksi Suomessa.
Työn teoreettisessa osuudessa tarkastellaan mikä on hyvinvoiva hevonen, miten hevosen hyvinvointiin voi vaikuttaa ja mitä vaatimuksia laki määrää hyvinvointiin liittyen? Lisäksi käydään läpi Welfare Quality- protokollan tuotantoeläimille tarkoitetut havainnointi, auditoinnin pääkohdat, pisteytykset ja arvosanat. Lopuksi punnitaan tuotantoeläinten Welfare Quality protokollan soveltuvuutta hevosille.
Tutkimusaineistona oli kyselyaineisto, joka kerättiin kolmessa hevostapahtumassa kesällä ja syksyllä 2023. Kyselyssä pyydettiin kuvaamaan hyvinvoivaa hevosta ja tiedusteltiin mikä ärsyttää ihmisiä hyvinvointikeskustelussa. Lisäksi vastaajat arvioivat, onko Suomi edellä muita maita hevosten hyvinvoinnissa. Tutkimuskysymyksiin vastasi hevosharrastajat ja muut hevostapahtumissa käyneet, joita kysymyksiin vastasi keskimäärin 155 henkilöä.
Tuloksista voidaan todeta, että ihmisten mielikuva hevosten hyvinvoinnista on yhtenäinen. Kyselyn tulokset korostavat, että hevosen hyvinvoinnissa painotetaan erityisesti psyykkistä hyvinvointia, hevososaamista ja hyvää hoitoa. Valtaosa vastaajista ei kokenut hyvinvointikeskutelua ärsyttäväksi, mutta ne, jotka kokivat, mainitsivat ärsytyksen aiheiksi olevan turhan kritiikin ja tietämättömyyden. Suomi nähdään edelläkävijänä hevostietoisuudessa, hoidossa ja valvonnassa.
Näiden tulosten perusteella voidaan seuraavaksi suunnata hevosten hyvinvoinnin edistämiseksi erityisesti psyykkisen hyvinvoinnin, hevososaamisen ja hyvän hoidon suuntaan. Samalla on tärkeää ottaa huomioon faktapohjainen tiedottaminen ja keskustelukulttuurin parantaminen.
Lopuksi jatkotutkimuksessa voitaisiin laajentaa vertailua hevosten hyvinvoinnista muihin maihin, käsittäen hevososaamisen, hoidon, valvonnan ja ympäristötekijät. Tämä antaisi tarkemman käsityksen Suomen asemasta kansainvälisessä vertailussa. Toisena mahdollisuutena olisi tutkia syvemmin ärsytyksen syitä, kuten kritiikkiä, tietämättömyyttä ja asenteita, ja ehdottaa mahdollisia ratkaisuja hevosen hyvinvointikeskustelujen keskustelukulttuurin parantamiseksi Suomessa.