Autististen kehitysvammaisten kokema rakenteellinen väkivalta työntekijöiden näkökulmasta

Abstract

Rakenteellinen väkivalta on yksi väkivallan muodoista, joka toteutuessaan saattaa estää joidenkin ihmisryhmien tai jopa yksittäisten henkilöiden yhdenvertaisuuden, osallisuuden ja itsemääräämisoikeuden toteutumista niin eri instituutioiden kuin yhteisöidenkin taholta. Tämän opinnäytetyön tutkimustehtävänä oli selvittää, millä tavalla 18–29-vuotiaiden, laitoshoidossa olevien autististen kehitysvammaisten mahdollisesti kokema rakenteellinen väkivalta ilmenee. Ilmiötä tutkittiin työntekijöiden näkökulmasta, sillä kyseisen asiakasryhmän haastatteleminen heidän diagnostisista erityispiirteistään johtuen, ei olisi ollut mahdollista. Opinnäytetyö toteutettiin ilman toimeksiantajaa. Opinnäytetyössä avattiin käsitteet Autismikirjo, kehitysvammaisuus, rakenteellinen väkivalta, osallisuus, ja yhdenvertaisuus. Vastaavaa tutkimusta autististen kehitysvammaisten kohtaamasta rakenteellisesta väkivallasta ei ole saatavilla. Jotta mahdollinen rakenteellisen väkivallan ilmeneminen voitaisiin tunnistaa, aihetta lähestyttiin osallisuuden, yhdenvertaisuuden ja itsemääräämisoikeuden toteutumisen näkökulmasta. Tieteellisiä mittareita ei ilmiön havainnoimiseksi ole käytettävissä. Tutkimus oli sekä määrällinen, että laadullinen ja aineisto hankittiin sosiaali- ja terveysalan työntekijöille suunnatun, sähköisen kyselyn avulla. Vastauksia saimme viisikymmentä. Tutkimustulokset analysoitiin laadullisesti määrällisistä tuloksista, sekä avoimissa kysymyksissä teemoitteluun pohjautuvalla laadullisella analyysillä. Tutkimustulosten perusteella autistisilla kehitysvammaisilla on haasteita palveluiden saatavuudessa, mutta myös saavutettavuudessa. Palvelukokonaisuuksiin vaikuttavat asiakkaan diagnostiset erityispiirteet, kuten kommunikaatiotaidot, sekä mahdollinen haastava käytös, mutta myös jo olemassa olevat diagnoosit ja voimassa oleva lääkitys. Asiakkaan asioissa päätösvalta ei ensisijaisesti ole asiakkaalla itsellään, vaan päätökset asiakkaan arjessa tekevät pääosin muut henkilöt kuin asiakas itse. Päätösvaltaa käyttävät työntekijät sekä asiakkaan omaiset. Näin ollen asiakkaan osallisuus näyttäytyy arjessa heikkona, eikä itsemääräämisoikeus toteudu lainsäädännön tarkoittamalla tavalla. Opinnäytetyön tulosten mukaan asiakkaat eivät ole yhdenvertaisia keskenään eivätkä suhteessa työntekijöihin. Tämän tutkimuksen perusteella voidaankin todeta, että rakenteellinen väkivalta näyttäytyy vahvasti niin institutionaalisissa kuin yhteisöllisissäkin rakenteissa asiakkaan arjessa ja palvelukokonaisuuksien rakentumisessa.

Structural violence is one form of violence that may prevent the equality, inclusion, and self-determination of some groups of people, or even individuals, from being realised by different institutions as well as communities. The research task of this thesis was to find out how structural violence that may be experienced by autistic people aged 18-29 in institutional care is manifested. Similar research on structural violence faced by autistic people with intellectual disabilities is not available. The topic was approached from the perspective of inclusion, equality, and the realisation of self-determination to enable the identification of a possible manifestation of structural violence, because there are no scientific indicators available to observe the manifestation of structural violence. According to the study, autistic people with intellectual disabilities face challenges in terms of availability of services, but also accessibility. The service packages are influenced by the client's specific diagnostic features, such as communication skills and possible challenging behavior, but also by existing diagnoses and medication. In matters pertaining to the client, the decision-making power does not primarily lie with the client himself, but decisions in the customer's everyday life are mainly made by other people than the client himself. The decision-making power is exercised by the employees, as well as by the client's relatives. Thus, client involvement appears to be at a weak level in their everyday life, and the right to self-determination is not realised as intended by legislation. Based on the results, clients are not equal with each other, nor in relation to employees. The result indicate that structural violence is strongly visible in both institutional and communal level, in the client's everyday life and in the construction of service packages.