TYÖN IMU JA TYÖNTEKIJÖIDEN PYSYVYYS LASTENSUOJELUSSA KYMENLAAKSON HYVINVOINTIALUEELLA

Abstract

Lastensuojelu on kuormitettu, ja alalla kohdataan rekrytointihaasteita, mikä kertoo lastensuojelutyössä olevista epäkohdista ja samalla työn vaativuudesta. Työntekijöiden pysyvyyden ongelmat vaikuttavat suuresti työmäärään, sijaisista on pulaa ja työntekijöiden sekä esimiesten on venyttävä saadakseen työnsä tehtyä. Opinnäytetyö lähtikin tarpeesta selvittää, mitkä tekijät saavat Kymenlaakson hyvinvointialueen lastensuojelun työntekijät pysymään työssään ja mistä asioista he kokivat työhyvinvoinnin sekä työn imun syntyvän.

Opinnäytetyö on laadullinen tutkimus. Tutkimuksen haastattelumenetelmä oli teemahaastattelu ja aineisto analysoitiin käyttämällä aineistolähtöistä sisällön analyysia. Haastatteluista osa toteutettiin Teamsin välityksellä ja osa läsnä-olohaastatteluna. Haastatteluihin osallistui viisi lastensuojelun työntekijää eri toimipisteistä. Opinnäytetyö tehtiin Kymenlaakson hyvinvointialueen opinnäytetyöaiheen pohjalta. Haastatellut työntekijät olivat Kymenlaakson hyvinvointialueella töissä haastattelujen aikana. Opinnäytetyössä tutkittiin seuraavia asioita: mitkä ovat ne tekijät, jotka saavat lastensuojelun työntekijät pysymään työssään ja mikä luo lastensuojelussa työhyvinvointia sekä työn imua? Haastattelut tapahtuivat teemahaastatteluina ja kaikki haastattelut nauhoitettiin ja litteroitiin. Tämän jälkeen materiaali luettiin ja tutkittiin ja ryhmiteltiin käyttäen hyväksi aineistolähtöistä sisällönanalyysiä.

Haastatellut puhuivat hyvän työyhteisön ja tiimin puolesta, he arvostivat hyvää johtajuutta ja mahdollisuutta tehdä työtä omana itsenään. Työn haasteet ja mahdollisuus muokata työtä ja työntekoa niin, että sitä voi tehdä omana itsenään, ja mahdollisuus kehittää itseään koettiin työn imua parantavaksi tekijöiksi. Kokemus työn arvostuksesta ja kiinnostuksesta työntekijän antamaan panokseen sekä palkka motivoivat jatkamaan työtä.

Tutkimustuloksista havaitaan, että teoria ja haastatteluaineisto korreloivat toisiinsa. Työntekijän arvostus, hyvä tiimityöskentely ja mahdollisuus muokata omaa työtään ja kokea sopivasti haasteita näkyivät niin teoriassa kuin haastatteluiden aineistossa. Epämääräiset linjaukset, epäselvyys siitä mitä tehdään, liiallinen työn määrä ja työn epätietoisuus jatkuvuudesta koettiin epämiellyttävinä.