Peltometsäviljelyn mahdollisuudet suomalaisessa puutarhataloudessa

Abstract

Peltometsäviljelyssä puuvartisia kasveja on yhdistetty samalle pinta-alalle viljelykasvien kanssa. Viljelymuoto on lähes tuntematon suomalaisessa puutarhataloudessa. Ilmastonmuutoksen ja peltoympäristön yksipuolistumisen myötä uusien, kestävien viljelymenetelmien käyttö on tarpeen.

Opinnäytetyön tavoitteena oli kartoittaa peltometsäviljelyn nykytilaa ja tulevaisuutta suomalaisessa puutarhataloudessa. Työssä selvitettiin peltometsäviljelyn mahdollisuuksia, esteitä ja puutarhatalouteen soveltuvia käytännön toteutustapoja. Työn tilaajana oli Hämeen ammattikorkeakoulu.

Opinnäytetyön tutkimusmenetelmänä käytettiin teemahaastattelua. Haastateltavina oli viljelijöitä, asiantuntijoita ja virkamiehiä, jotta aiheesta saisi mahdollisimman monipuolisia näkökulmia. Haastateltavilta kysyttiin peltometsäviljelyn yleisyydestä, tunnettuudesta, käytännön menetelmistä, tulevaisuudesta, maataloustuista, hyödyistä ja ongelmista. Osana tuloksien tulkintaa koottiin kaksi kasvilistaa, PESTE-analyysi ja tulevaisuustaulukko.

Tutkimuksen tuloksena selvisi, että peltometsäviljelyn hyötyjä suomalaiselle puutarhataloudelle ovat hiilensidonta, biodiversiteetin runsastuminen sekä mikroilmaston ja maan kasvukunnon paraneminen. Esteitä peltometsäviljelyn yleistymiselle ovat tutkimustiedon puute, tiedon rajallinen saatavuus, viljelyn kannattavuus ja rajoittaviksi koetut maataloustukiehdot. Puutarhataloudessa peltometsäviljelyä kannattaa kokeilla etenkin pienillä tiloilla, luomuviljelyssä ja pellon ongelmakohdissa. Lisätutkimusta tarvitaan siitä, miten puutarhayrittäjät suhtautuvat peltometsäviljelyyn.

Silvoarable agroforestry refers to cultivation in which woody perennials are grown in the same area with crops. These methods are almost unknown in Finnish horticulture. However, new regenerative practices are needed because of climate change and decreased landscape complexity.

The aim of this thesis was to investigate the present and future of silvoarable systems in Finnish horticulture. The possibilities, problems and practical uses in horticulture are examined. This thesis was commissioned by Häme University of Applied Sciences.

Semi-structured interviews were selected as the research method. To gain diverse standpoints of the subject, the interviewees are farmers, public officials, and experts of the field. They were asked about the prevalence, practical methods, agricultural policies, benefits, disadvantages, and future of silvoarable agroforestry in Finland. Two plant species lists, PESTE analysis and futures table were created as part of the result analysis.

Based on the results of the study, the potential benefits of silvoarable systems in Finnish horticulture are better microclimate and soil health, carbon sequestration and greater biodiversity. The obstacles of agroforestry are lack of research data, limited availability of information, unprofitability of farming and agricultural policies that are perceived to be restricting. In horticulture, silvoarable practices are worth trying especially in small farms, organic farming, and problematic areas of fields. More studies are needed to explore how horticulturists themselves feel about silvoarable systems.