Lapsen ääni ja osallisuus varhaiskasvatuksessa : Valokuvaus-menetelmä lapsen osallisuuden mahdollistajana
Viirumäki, Maria (2023)
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2023121437403
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2023121437403
Tiivistelmä
Opinnäytetyön tavoitteena oli selvittää lasten ottamien valokuvien mahdollisuuksia osallisuuden mahdollistajana. Opinnäytetyössä tuodaan esille, miten lapset valokuvaavat ja millaiseen oppimisympäristöön ne liittyvät. Opinnäytetyössä arvioidaan valokuvauksen mahdollisuuksia osana osallistavia tutkimusmenetelmiä sekä lapsen osallisuuden mahdollistamista. Opinnäytetyö pyrkii myös vastaamaan, mitä lapsen osallisuus on varhaiskasvatuksessa.
Tutkimus on lapsuudentutkimuksen kenttään sijoittuva laadullinen tutkimus. Tutkimukseen osallistui kahdeksan, iältään 1–3- vuotiasta lasta. Tutkimus toteutettiin Etelä-Pohjanmaalla sijaitsevassa, kunnallisessa varhaiskasvatusyksikössä. Tutkimuksen aineisto on kerätty mosaiikki- lähestymistapaa soveltaen sekä se koostuu lasten itsenäisesti ottamista valokuvista ja heidän kanssaan käydystä tutkimuskeskustelusta. Tutkimuksen analyysivaiheessa sovellettiin narratiivista analyysia.
Tutkimustuloksista käy ilmi, että valokuvaus- menetelmänä antaa keinon ja välineen jopa hyvin pienellekin lapselle kertomaan oman mielipiteensä asioihin. Lapset kokivat varhaiskasvatuksen oppimisympäristöjen erityisesti fyysisen sekä sosiaalisen ulottuvuuden tärkeänä. Lapset kuvasivat eniten lempilelujaan tutussa ympäristössään. Psyykkinen varhaiskasvatusympäristö tulee esiin erityisesti haastattelijan arvoissa, sekä siinä, kuinka kohtaa lapsen tutkimustilanteessa lapsilähtöisesti. Ikävänä asiana lapset kokivat varhaiskasvatusympäristössä fyysisen ulottuvuuden. Sieltä nousivat esiin epäjärjestys, epämieluisat materiaalit sekä rikkinäiset lelut oppimisympäristössä.
Tutkimus on lapsuudentutkimuksen kenttään sijoittuva laadullinen tutkimus. Tutkimukseen osallistui kahdeksan, iältään 1–3- vuotiasta lasta. Tutkimus toteutettiin Etelä-Pohjanmaalla sijaitsevassa, kunnallisessa varhaiskasvatusyksikössä. Tutkimuksen aineisto on kerätty mosaiikki- lähestymistapaa soveltaen sekä se koostuu lasten itsenäisesti ottamista valokuvista ja heidän kanssaan käydystä tutkimuskeskustelusta. Tutkimuksen analyysivaiheessa sovellettiin narratiivista analyysia.
Tutkimustuloksista käy ilmi, että valokuvaus- menetelmänä antaa keinon ja välineen jopa hyvin pienellekin lapselle kertomaan oman mielipiteensä asioihin. Lapset kokivat varhaiskasvatuksen oppimisympäristöjen erityisesti fyysisen sekä sosiaalisen ulottuvuuden tärkeänä. Lapset kuvasivat eniten lempilelujaan tutussa ympäristössään. Psyykkinen varhaiskasvatusympäristö tulee esiin erityisesti haastattelijan arvoissa, sekä siinä, kuinka kohtaa lapsen tutkimustilanteessa lapsilähtöisesti. Ikävänä asiana lapset kokivat varhaiskasvatusympäristössä fyysisen ulottuvuuden. Sieltä nousivat esiin epäjärjestys, epämieluisat materiaalit sekä rikkinäiset lelut oppimisympäristössä.