Lähisuhdeväkivallan ehkäiseminen Suomessa
Jäntti, Nea (2023)
Jäntti, Nea
2023
All rights reserved. This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2023121437176
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2023121437176
Tiivistelmä
Jopa 75 % suomalaisista ovat jossain vaiheessa elämäänsä joutunut kokemaan lähisuhdeväkivaltaa. Lähisuhdeväkivalta on yhä laaja ongelma Suomessa, ja se koskettaa ilmiönä monia. Lähisuhdeväkivallalla on ollut todistetusti merkittäviä vaikutuksia sekä yksilö-, yhteisö- sekä yhteiskuntatasolla. Lähisuhdeväkivalta on myös tuoreen tutkimuksen mukaan koronaviruspandemian aikana lisääntynyt, sillä avun hakemisen prosesseissa on esiintynyt haasteita peruspalveluiden ruuhkautumisen ja niiden supistamisen vuoksi.
Opinnäytetyössä käsiteltiin lähisuhdeväkivallan ehkäisemistyötä Suomessa. Opinnäytetyön tarkoituksena oli lisätä tietoisuutta ilmiöstä sosiaali- ja terveysalan ammattilaisten keskuudessa. Sen avulla haluttiin selvittää, millaisia erilaisia väkivallan ehkäisemisen keinoja Suomessa käytetään ja mitkä eri tahot osallistuvat lähisuhdeväkivallan ehkäisemistyöhön. Teoksessa kartoitettiin erilaisia väkivallan ehkäisytyössä käytössä olevia menetelmiä, työvälineitä ja toimintamalleja, sekä väkivaltatyöhön osallistuvia julkisen- ja kolmannen sektorin toimijoita.
Opinnäytetyö toteutettiin kuvailevana kirjallisuuskatsauksena. Aineisto kerättiin systemaattista tietokantahakua ja manuaalista hakumenetelmää hyödyntäen. Opinnäytetyöhön valittu tutkimusaineisto analysoitiin teemoittelu-menetelmän avulla. Opinnäytetyön tulosten perusteella väkivallan ehkäisytyössä merkittävimpiä vaiheita olivat väkivallan tunnistaminen, puheeksi ottaminen, sekä asiakkaan palveluohjaus. Suomessa väkivaltaa ehkäistiin katsauksen mukaan kaikilla ehkäisyn tasoilla: primääri-, sekundääri- ja tertiääritasolla. Väkivaltaa ehkäistiin teoksen perusteella Suomessa eri seulonta- ja kartoitusvälineiden, puheeksiottoa tukevien välineiden ja menetelmien ja toimintamallien avulla, sekä ilmiöstä tiedottamisen ja kouluttamisen näkökulmasta. Merkittäviä ehkäisevän väkivaltatyön elementtejä olivat tunnistamisen, puheeksioton ja palveluohjauksen lisäksi myös väkivallan asianmukainen dokumentointi, asiakkaan tilanteen kartoittaminen, tuen tarpeen arviointi ja sen mukaisten palveluiden järjestäminen, sekä moniammatillinen yhteistyö.
Opinnäytetyössä käsiteltiin lähisuhdeväkivallan ehkäisemistyötä Suomessa. Opinnäytetyön tarkoituksena oli lisätä tietoisuutta ilmiöstä sosiaali- ja terveysalan ammattilaisten keskuudessa. Sen avulla haluttiin selvittää, millaisia erilaisia väkivallan ehkäisemisen keinoja Suomessa käytetään ja mitkä eri tahot osallistuvat lähisuhdeväkivallan ehkäisemistyöhön. Teoksessa kartoitettiin erilaisia väkivallan ehkäisytyössä käytössä olevia menetelmiä, työvälineitä ja toimintamalleja, sekä väkivaltatyöhön osallistuvia julkisen- ja kolmannen sektorin toimijoita.
Opinnäytetyö toteutettiin kuvailevana kirjallisuuskatsauksena. Aineisto kerättiin systemaattista tietokantahakua ja manuaalista hakumenetelmää hyödyntäen. Opinnäytetyöhön valittu tutkimusaineisto analysoitiin teemoittelu-menetelmän avulla. Opinnäytetyön tulosten perusteella väkivallan ehkäisytyössä merkittävimpiä vaiheita olivat väkivallan tunnistaminen, puheeksi ottaminen, sekä asiakkaan palveluohjaus. Suomessa väkivaltaa ehkäistiin katsauksen mukaan kaikilla ehkäisyn tasoilla: primääri-, sekundääri- ja tertiääritasolla. Väkivaltaa ehkäistiin teoksen perusteella Suomessa eri seulonta- ja kartoitusvälineiden, puheeksiottoa tukevien välineiden ja menetelmien ja toimintamallien avulla, sekä ilmiöstä tiedottamisen ja kouluttamisen näkökulmasta. Merkittäviä ehkäisevän väkivaltatyön elementtejä olivat tunnistamisen, puheeksioton ja palveluohjauksen lisäksi myös väkivallan asianmukainen dokumentointi, asiakkaan tilanteen kartoittaminen, tuen tarpeen arviointi ja sen mukaisten palveluiden järjestäminen, sekä moniammatillinen yhteistyö.