Vyöhykkeinen päiväkotipiha: ekologista monimuotoisuutta lisäävä suunnittelumalli
Toivanen, Iida (2023)
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2023121537526
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2023121537526
Tiivistelmä
Asumisen keskittyminen kaupunkimaisille alueille ja elintapojen modernisoituminen ovat parantaneet elämänlaatua monin tavoin. Arjen fyysisen kuormittavuuden ja tartuntatautien sijaan länsimaalainen ihminen kärsii kroonisista autoimmuunisairauksista: allergioista ja astmasta, sydän- ja verisuonitaudeista, diabeteksesta, tulehduksellisista suolistosairauksista ja niin edelleen. Laajentaessaan elintilaansa ihminen on ajanut verkostomaisesti ympärillään levittäytyvää elonkirjoa ahtaammalle. Kehityshistoriansa vuoksi ihminen on kytköksissä, jopa riippuvainen monista eri organismeista. Erityisesti lapsuuden säännöllinen luontokosketus tukee immunologisen terveyden kehittymistä.
Aki Sinkkosen johtamassa Helsingin yliopiston tutkimuksessa päiväkotipihan kiviainespintoja korvattiin metsänpohja- ja nurmipäällysteillä, millä oli positiivisia vaikutuksista lasten elimistön mikrobiyhteisöön, leikin ja toiminnan monipuolistumiseen sekä koettuun hyvinvointiin. Tavanomaiset leikkipihat rakentuvat turvallisuutta ja kulutuskestävyyttä korostaen yksinkertaisimmillaan avoimeen kenttämäiseen muotoon. Luonnolliset, metsäiset sekä monilajiset ja -kerroksiset kasvialueet parantavat leikkipihan pienilmastoa, tukevat lasten kasvua, terveyttä ja hyvinvointia sekä tuottavat pedagogista toimintaa palvelevaa materiaalia ja oppimisympäristöjä.
Tässä opinnäytetyössä yhdistettiin leikkipihan ekologista monimuotoisuutta lisäävät monilajiset ja -kerroksiset istutusalueet sekä luonnonmateriaaleihin perustuvat leikkipinnat kovaa kulutusta kestävään perinteiseen leikkialuesuunnitteluun. Työn tuloksista laadittiin päivähoidon tuottajia sekä leikkialueiden suunnittelijoita ja toteuttajia ohjaava vyöhykkeinen päiväkotipiha -suunnittelumalli ja mallia havainnollistava ohjeistusmateriaali.
Varhaiskasvatuksen ja perusopetuksen ulkotiloihin kohdistuu suuri käyttöpaine, mutta monipuolisilla viheralueilla on myönteinen vaikutus niin käyttäjään kuin kaupunkiluontoon yleensä. Elottoman ympäristön fysikaalisilta rasitteilta suojaava sekä lasten terveyttä, kasvua ja kehitystä parantava leikkipiha vaatii ulkotilojen tuottajilta ja käyttäjiltä uudenlaista suhtautumista ulkotilojen suunnitteluun ja toteuttamiseen.
Aki Sinkkosen johtamassa Helsingin yliopiston tutkimuksessa päiväkotipihan kiviainespintoja korvattiin metsänpohja- ja nurmipäällysteillä, millä oli positiivisia vaikutuksista lasten elimistön mikrobiyhteisöön, leikin ja toiminnan monipuolistumiseen sekä koettuun hyvinvointiin. Tavanomaiset leikkipihat rakentuvat turvallisuutta ja kulutuskestävyyttä korostaen yksinkertaisimmillaan avoimeen kenttämäiseen muotoon. Luonnolliset, metsäiset sekä monilajiset ja -kerroksiset kasvialueet parantavat leikkipihan pienilmastoa, tukevat lasten kasvua, terveyttä ja hyvinvointia sekä tuottavat pedagogista toimintaa palvelevaa materiaalia ja oppimisympäristöjä.
Tässä opinnäytetyössä yhdistettiin leikkipihan ekologista monimuotoisuutta lisäävät monilajiset ja -kerroksiset istutusalueet sekä luonnonmateriaaleihin perustuvat leikkipinnat kovaa kulutusta kestävään perinteiseen leikkialuesuunnitteluun. Työn tuloksista laadittiin päivähoidon tuottajia sekä leikkialueiden suunnittelijoita ja toteuttajia ohjaava vyöhykkeinen päiväkotipiha -suunnittelumalli ja mallia havainnollistava ohjeistusmateriaali.
Varhaiskasvatuksen ja perusopetuksen ulkotiloihin kohdistuu suuri käyttöpaine, mutta monipuolisilla viheralueilla on myönteinen vaikutus niin käyttäjään kuin kaupunkiluontoon yleensä. Elottoman ympäristön fysikaalisilta rasitteilta suojaava sekä lasten terveyttä, kasvua ja kehitystä parantava leikkipiha vaatii ulkotilojen tuottajilta ja käyttäjiltä uudenlaista suhtautumista ulkotilojen suunnitteluun ja toteuttamiseen.