Ympäristöviestinnän standardisointi tekstiilialan yrityksessä

Abstract

Työn toimeksiantajana toimi suomalainen tekstiilialan yritys PaaPii Design Oy, jonka päätuotteita ovat luomupuuvillaiset naisten ja lasten vaatteet. Työn aihe oli toimeksiantajan ympäristöviestinnän laatutason tutkiminen ja sen vertaaminen kansainvälisesti tunnustettuun ja hyväksyttyyn viitekehykseen. Viitekehykseksi valittiin maailmanlaajuisesti tunnettu ympäristöviestintästandardi SFS-EN ISO 14063.

Työn tavoitteena oli selvittää, kuinka standardinmukaista toimeksiantajan ympäristöviestintä oli, koostaa löydökset poikkeamista ja laatia kehitysehdotukset ympäristöviestintästandardin vaatimusten saavuttamiseksi.

Tietoperustan muodostivat pääasiassa valittu ympäristöviestintästandardi SFS-EN ISO 14063, Euroopan unionin viralliset sivustot, Suomen tekstiili ja muoti ry:n julkaisut sekä tekstiilialan kansainväliset ympäristö- ja vastuullisuusstandardit.

Työ aloitettiin perehtymällä valittuun standardiin ja sen vaatimuksiin. Lisäksi tutustuttiin lyhyesti tekstiiliteollisuuden vastuullisuuden tilanteeseen ja tehtiin lyhyt katsaus yrityksessä käytettävien tekstiilimateriaalien ympäristövaikutuksista. Toimeksiantajan ympäristöviestinnän prosesseja kartoitettiin sisäisillä haastatteluilla, joihin kysymykset laadittiin standardin ISO 14063 vaatimusten pohjalta. Ympäristöviestinnän standardinmukaisuutta tutkittiin myös havainnoimalla yrityksen sisäistä ja ulkoista viestintää. Ympäristöviestinnän vaikuttavuutta kuluttajien mielikuviin arvioitiin toteuttamalla suppea tutkimus. Haastatteluissa, tutkimuksissa ja havainnoinneilla löydetyt poikkeamat koostettiin taulukkoon, jonka sisältämät kehityskohteet lisäksi avattiin ja perusteltiin.

Opinnäytetyön tuloksena selvisi, että toimeksiantavan yrityksen ympäristöviestintä ei ollut valitun standardin mukaista. PaaPii Design Oy otti kokonaisvaltaisesti toiminnassaan ympäristöasiat ja nii-den hallintakeinot huomioon, muttei viestinyt niistä vaikuttavasti. Lisäksi kehityskohteita löytyi ympäristöviestinnän dokumentointikäytännöistä.

The thesis was commissioned by the Finnish textile company PaaPii Design Oy, whose main products are women's and children's clothing made from organic cotton. The topic of the thesis was to understand the quality level of the company’s environmental communication and to compare it to an internationally recognised and accepted standard. The environmental communication standard SFS-EN ISO 14063 was chosen as the reference framework.

The objective of the thesis was to find out how the commissioner's environmental communication met the standard’s requirements, compile the findings of deviations and prepare development proposals in order to meet the requirements of the environmental communication standard.

The theoretical framework consisted mainly of the environmental communication standard SFS-EN ISO 14063, the official websites of the European Union, the publications of the Suomen tekstiili ja muoti ry, and international environmental and responsibility standards in the textile sector.

The work began by studying the chosen standard and its requirements. In addition, a brief review of the sustainability situation in the textile industry and a short introduction of the environmental impact of the textile materials used in the company was made. The commissioner's environmental communication processes were studied through internal interviews, to which the questions were drafted based on the requirements of ISO 14063. Environmental communications were also studied by observing the company's communication both internally and externally. The impact of environmental communication on consumers' impressions was assessed by carrying out a short study. Deviations found in interviews, studies and observations were compiled in a table, which also included development suggestions. The table’s contents were also introduced and explained in detail.

Conclusion of the thesis was that the environmental communication of the assigning company was not in accordance with the chosen standard. PaaPii Design Oy comprehensively took environmental issues and means of environmental management into account in its operations but did not communicate them effectively. In addition, development targets were found in environmental communication documentation practices.