Perehdytyskysely Shell Zeppelinille
Häätylä, Janette (2023)
2023
All rights reserved. This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2023121537760
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2023121537760
Tiivistelmä
Opinnäytetyössä selvitettiin liikenneasema Shell Zeppelinin perehdytykseen nykytilanne ja sen kehittämismahdollisuudet. Perehdyttäminen on prosessi, jossa uusi työntekijä otetaan vastaan uuteen tehtävään tai työpaikkaan. Perehdytyksen tavoitteena on saada työntekijästä tehokas ja itsenäinen osa työyhteisöä. Opinnäytetyön tavoitteena oli kehittää perehdytystä tehokkaammaksi.
Opinnäytetyön aihe nousi työelämänlähtöisestä tarpeesta. Tutkimus toteutettiin kvalitatiivisena eli laadullisena tutkimuksena. Tutkimusta pohjustettiin teoreettisella tiedolla perehdytyksestä, viestinnästä ja työhyvinvoinnista. Tiedonkeruumenetelmänä toimi puolistrukturoidut teemahaastattelut. Haastatteluja toteutettiin HR-päällikölle ja kolmelle työntekijälle. Teemahaastatteluissa kartoitettiin työntekijöiden kokemusta,
osaamista, puutteita perehdytyksessä ja ideoitiin parannuksia perehdytykseen. Haastattelut analysoitiin anonyymeina. Analyysimenetelmänä käytettiin teemoittelua. Lopuksi haastattelujen perusteella koottiin tutkimuksen tulos, jonka reliabiliteetti on epävakaa vähäisten haastattelujen takia.
Tutkimuksen tulokset osoittivat selkeitä kehitystarpeita perehdytyksessä, kommunikoinnissa, vastuunjaossa ja osaamisessa työyhteisössä. Perehdytykseen olemassa olevat apuvälineet eivät ole toimivia, koska henkilöstön osaaminen ei ole riittävää, joka johtuu osittain heikosta kommunikoinnista työyhteisössä. Tätä puoltaa myös epämääräinen tietous perehdytyksen osa-alueiden vastuusta. Johtopäätöksiin voidaan todeta, että perehdytyksen kehittämiselle on tarvetta. Opinnäytetyön laajuudella
ei voida ratkaista koko ongelmaa, mutta osan siitä. Perehdytyksen ulkopuolisia vaikutuksia löytyi useampia, joilla on vaikutusta työhyvinvointiin. Viestinnän merkitys korostui työyhteisössä niin perehdytyksen kuin työhyvinvoinninkin kannalta.
Opinnäytetyön aihe nousi työelämänlähtöisestä tarpeesta. Tutkimus toteutettiin kvalitatiivisena eli laadullisena tutkimuksena. Tutkimusta pohjustettiin teoreettisella tiedolla perehdytyksestä, viestinnästä ja työhyvinvoinnista. Tiedonkeruumenetelmänä toimi puolistrukturoidut teemahaastattelut. Haastatteluja toteutettiin HR-päällikölle ja kolmelle työntekijälle. Teemahaastatteluissa kartoitettiin työntekijöiden kokemusta,
osaamista, puutteita perehdytyksessä ja ideoitiin parannuksia perehdytykseen. Haastattelut analysoitiin anonyymeina. Analyysimenetelmänä käytettiin teemoittelua. Lopuksi haastattelujen perusteella koottiin tutkimuksen tulos, jonka reliabiliteetti on epävakaa vähäisten haastattelujen takia.
Tutkimuksen tulokset osoittivat selkeitä kehitystarpeita perehdytyksessä, kommunikoinnissa, vastuunjaossa ja osaamisessa työyhteisössä. Perehdytykseen olemassa olevat apuvälineet eivät ole toimivia, koska henkilöstön osaaminen ei ole riittävää, joka johtuu osittain heikosta kommunikoinnista työyhteisössä. Tätä puoltaa myös epämääräinen tietous perehdytyksen osa-alueiden vastuusta. Johtopäätöksiin voidaan todeta, että perehdytyksen kehittämiselle on tarvetta. Opinnäytetyön laajuudella
ei voida ratkaista koko ongelmaa, mutta osan siitä. Perehdytyksen ulkopuolisia vaikutuksia löytyi useampia, joilla on vaikutusta työhyvinvointiin. Viestinnän merkitys korostui työyhteisössä niin perehdytyksen kuin työhyvinvoinninkin kannalta.