ALS-potilaan hengityksen tukeminen fysioterapian keinoin

Abstract

ALS-potilaan hengitysongelmat ovat yksi yleisin vaiva sairauden edetessä. Hengitysvajaus, joka johtuu hengityslihasten surkastumisesta ja lopulta hengityksen pysähtyminen ovat yleisin syy ALS-potilaan kuolemalle. Kansainvälisissä suosituksissa korostetaan ALS-potilaan hengitysvajauksen aktiivista seurantaa sekä palliatiivista hoitoa. Hoitosuositusten mukaan ensisijainen hoitomuoto hengitysvajaukselle tulisi olla hengenahdistuksen helpottaminen ja elämänlaadun parantaminen. ALS-potilaan hengitysvajauksen aiheuttajana on hengityslihasten heikkeneminen sairauden edetessä. Potilaan kyky laajentaa ja supistaa rintaonteloaan ja keuhkojaan hiilidioksidin poistuulettamiseksi heikkenee, samoin käy myös hapenottokyvylle. Alkuvaiheessa hengitysongelma ilmenee useimmiten tuuletushäiriönä; tämä ilmenee tavallisimmin unen aikana, jolloin hengitys on pinnallisempaa. Opinnäytetyön tavoitteena oli kuvailevan kirjallisuuskatsauksen avulla koota tietoa hengitysfysioterapiasta ja sen vaikutuksista ALS-potilaisiin ennen hoidon siirtymistä hengityskonehoitoon. Aineisto kerättiin lääketieteen kirjallisuudesta sekä tietokannoista PEDro, Cinahl, Cochrane Library ja PubMed. Työhön valittiin 7 tutkimusta 154 tutkimuksesta sisäänotto ja poissulkukriteereillä. Aineisto analysoitiin teoriaohjaavalla sisällönanalyysilla. Hengitysongelmien syntyyn todettiin vaikuttavan sairauden eteneminen bulbaarialkulkuisesti sekä hengityslihasten aikainen heikkous. Kirjallisuuskatsauksen avulla todettiin, että ALS-potilaat hyötyvät hengitysfysioterapiasta ja sen keinoista, mutta näyttöä hengitysfysioterapian vaikuttavuudesta aikaan ennen hengityskonehoitoon siirtymistä ei ole juurikaan tutkittu.