Kronisk instabilitet i vristen - Effektiviteten av olika metoder för en stabilare vrist : En systematisk litteraturstudie

Abstract

Kronisk instabilitet i vristen (CAI), är ett tillstånd där vristen har blivit utsatt för flera stukningar och det kan kännas som att vristen ger lätt efter. Vriststukning är den vanligaste skadan i stöd- och rörelseorganen. Med återkommande stukningar samt en bristfällig rehabilitering, finns det en stor risk att utveckla CAI. Med en systematisk litteraturstudie eftersträvades att sammanställa nyaste forskning och bevis på olika metoder, som stöder rehabiliteringen av kronisk instabilitet i vristen. Syftet med detta arbete var att ta reda på hur effektiva styrketräning, balansträning samt olika vristsstöd är inom rehabilitering av CAI. Forskningsfrågorna som besvaras i arbetet är: ”Hur effektiv är styrketräning som rehabiliteringsmetod för en kronisk instabilitet i vristen?”, ”Hur effektiv är balansträning som rehabiliteringsmetod för en kronisk instabilitet i vristen?” och ”Hur effektiva är tejpning och andra vriststöd för en kronisk instabilitet i vristen?”. Arbetet följer Forsbergs och Wengströms (2015) angreppssätt för en systematisk översiktsartikel. Datainsamlingen gjordes i vetenskapliga databaserna EBSCO (CINAHL) och PubMed, samt en artikel blev vald via manuell sökning. I sökningen användes relevanta sökord tillsammans med booleska operatorer. Totalt inkluderades 26 forskningsartiklar, för att besvara forskningsfrågorna. Kvalitetsgranskningen är gjord utifrån en modifierad version från Forsbergs och Wengströms kvalitetsgranskning för RCT-studier. Resultaten visar att både styrke- och balansträning kan ge god effekt i rehabiliteringen av CAI. Utan bevis för att den ena metoden skulle vara bättre än den andra, gav de båda förbättringar i balans, muskelstyrka och vristens funktion. Likaså märktes positiva resultat för användningen av externa vriststöd i jämförelse med inget stöd alls. Skillnaden mellan olika typer av stöd var inte betydande för bl.a. balans och proprioceptik. Av forskningsresultaten kan det konstateras att användning av vriststöd och rehabilitering med styrke- och balansträning för CAI, ger ökad stabilitet i vristen och därmed en minskad risk för återkommande stukningar.

Nilkan pitkittyneessä epätukevuudessa (CAI) nilkka on useamman kerran altistunut nyrjähdyksille ja voi tuntua siltä, että nilkka antaa helposti periksi. Nilkan nyrjäyttäminen on tuki- ja liikuntaelinvammoista tavallisin. Toistuvien nyrjähdyksien ja puutteellisen kuntoutuksen myötä CAI:n kehittymisen riski on suurentunut. Systemaattisen kirjallisuuskatsauksen pyrkimyksenä oli koota uusinta tutkimusta ja näyttöä, erilaisista nilkan pitkittyneen epätukevuuden kuntoutusta tukevista menetelmistä. Opinnäytetyön tarkoituksena oli selvittää kuinka tehokkaita voimaharjoittelu, tasapainoharjoittelu sekä erilaiset nilkkatuet ovat CAI:n kuntoutuksessa. Opinnäytetyö vastaa seuraaviin tutkimuskysymyksiin: ”Kuinka tehokas voimaharjoittelu on nilkan pitkittyneen epätukevuuden kuntoutusmenetelmänä?”, ”Kuinka tehokas tasapainoharjoittelu on nilkan pitkittyneen epätukevuuden kuntoutusmenetelmänä?” ja ”Kuinka tehokkaita teippaus ja muut nilkkatuet ovat nilkan pitkittyneessä epätukevuudessa?”. Teos noudattaa Forsbergin ja Wengströmin (2015) systemaattisen kirjallisuuskatsauksen lähestymistapaa. Tiedon hankita tapahtui tieteellisissä tietokannoissa EBSCO (CINAHL) ja PubMed, sekä yksi artikkeli valittiin manuaalisen haun kautta. Tiedon haussa olennaisia hakusanoja yhdistettiin Boolen operaattoreilla. Työ sisällyttää yhteensä 26 tieteellistä tutkimusartikkelia tutkimuskysymysten vastaamiseen. Laadunarviointi on tehty Forsbergin ja Wengströmin RCT-tutkimusten laadunarvioinnin muokatun version perusteella. Tulokset osoittavat, että sekä voima- että tasapainoharjoittelu voi antaa hyviä vaikutuksia CAI:n kuntoutukseen. Todisteita ei löydetty siitä, että toinen menetelmä olisi toista parempi, vaan molemmat tuottivat parannuksia tasapainossa, lihasvoimassa ja nilkan toiminnassa. Samoin ulkoisten nilkkatukien käytössä havaittiin positiivisia tuloksia verrattuna siihen, kun ulkoisia tukia ei käytetty lainkaan. Eri tukityyppien väliset erot eivät olleet merkitseviä mm. tasapainon ja asentoaistin kannalta. Tutkimustulosten perusteella voidaan päätellä, että nilkkatuen käyttö ja CAI:n kuntoutus voima- ja tasapainoharjoittelulla lisäävät nilkan vakautta ja vähentävät siten toistuvien nyrjähdysten riskiä.