"Vähäks musiikist saa voimaa" : skitsofreenikoiden kokemuksia musiikista kuntoutumisen tukena

Abstract

Opinnäytetyössä tutkittiin, miten musiikki vaikuttaa nuoren skitsofreenikon kuntoutumiseen. Työssä haastateltiin kymmentä noin 30-vuotiasta kuntoutujaa, jotka kertoivat omia musiikkiin liittyviä kokemuksiaan ja merkityksiään. Projektissa haastateltiin myös kahta musiikkiterapeuttia, jotka kertoivat omat näkemyksensä musiikin voimasta. Tutkimus tehtiin mielenkiinnosta taidelähtöisiin työmenetelmiin ja niiden kykyyn vaikuttaa kuntoutujan hoitoprosessissa. Musiikin käyttö psykiatrisen työn välineenä kiinnosti ja innosti tutkimaan tätä aihetta enemmän. Tutkimustulosten pohjalta syntyi tuotos siitä, miten musiikki koettiin ja mitä se toi elämään. Musiikin vaikutuksista arkielämään löytyi monia erilaisia. Musiikki toi usealle monessa tilanteessa lohtua ja turvaa, mutta myös osalle ahdistusta ja masennusta. Musiikki oli lähes kaikille osa elämää. Opinnäytetyön työstäminen aiheutti tekijälleen ajatuksen, olisiko vielä tämän päivän maailmassa mahdollista saada kiireettömyys ja toisen kohtaamisen taito takaisin ihmisen arkeen – musiikin avulla tai ilman sitä.

The intension of this thesis was find answers of the impacts of music on the rehabilitation of the schizophrenic. During the thesis work rehabilitators of the age about 30 years were interviewed. Their own experiences and significances associated with music were researched by the means of the individual interviews. In addition two music therapists were interviewed during the project. They told their own views from the power of music. The research was made for the interest of the work methods based on the using art. Especially using music in assisting psychiatrical work inspired to research this subject further. On the basis of the results of the research it was created the analytic report on the views from music and the impact on the live. Music was experienced comforting and safe in many situations. On the other hand music was also experienced agonizing and depressive. Nonetheless, music was a part of almost every rehabilitator’s life. The working amongst the thesis made to dream of the possibility to have unhurriedness and the skill to meet another human being back in everyday life – with the help of music or without it.