Mikromuovien erottaminen hiekkanäytteistä, menetelmäkuvaus ja saantokokeet
Mäkelä, Rita (2023)
Mäkelä, Rita
2023
All rights reserved. This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-202401111307
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-202401111307
Tiivistelmä
Opinnäytetyön tavoitteena oli testata mikromuovien eristämistä hiekkanäytteistä sekä näytteiden puhdistamista entsymaattisella sekä vetyperoksidipohjaisella puhdistusmenetelmällä. Menetelmätestauksessa tutkitut näytteet otettiin kesällä 2022 Mikkelin Pitkäjärven uimarannalta. Opinnäytetyö toteutettiin tutkimustyönä osana WaterPlus – vesistöjen puhtautta edistämässä uusin menetelmin -hanketta ja työssä tehdyt menetelmätestaukset toteutettiin Kaakkois-Suomen ammattikorkeakoulun ympäristölaboratoriossa.
Työn avulla pyrittiin selvittämään entsymaattisen ja vetyperoksidipuhdistuksen soveltuvuutta hiekan tyyppisien ympäristönäytteiden puhdistamiseksi mikromuovianalyyseja varten. Entsymaattinen puhdistusmenetelmä on monivaiheinen ja pitkä entsyymien toimintaan perustuva puhdistusmenetelmä ja vetyperoksidipohjainen puhdistus on yksinkertaisempi, alle viikon vievä puhdistusmenetelmä. Molemmista puhdistusmenetelmistä suoritettiin saantokokeet osana menetelmän testausta lisäämällä näytteisiin tunnettu määrä saantopartikkeleita (PE- ja ABS-muovi). Menetelmätestauksen saantokokeista saatiin hyvät tulokset: entsymaattisen puhdistuksen saantokokeen prosentti oli keskimäärin 88 % ja vetyperoksidipuhdistuksessa 92 %. Saantoprosentin osalta molemmat puhdistusmenetelmät osoittautuivat tutkimuksessa lupaaviksi puhdistusmenetelmiksi, mutta menetelmään liittyy myös paljon virhetekijöitä.
Opinnäytetyössä kuvatut mikromuovien eristysmenetelmät voivat toimia jatkossa pohjana mikromuovien eristämiseksi hiekan tyyppisistä ympäristönäytteistä. Koska mikromuovien eristämiselle ja näytteen puhdistamiselle ei ole vielä standardoitua menetelmää, tulevaisuudessa on hyvä tutkia ja kehittää jo olemassa olevia analyysi- ja käsittelymenetelmiä, mutta myös kehittää uusia kehittyneempiä ja varmempia menetelmiä mikromuovien eristämisen tutkintamenettelyn standardoimiseksi.
Työn avulla pyrittiin selvittämään entsymaattisen ja vetyperoksidipuhdistuksen soveltuvuutta hiekan tyyppisien ympäristönäytteiden puhdistamiseksi mikromuovianalyyseja varten. Entsymaattinen puhdistusmenetelmä on monivaiheinen ja pitkä entsyymien toimintaan perustuva puhdistusmenetelmä ja vetyperoksidipohjainen puhdistus on yksinkertaisempi, alle viikon vievä puhdistusmenetelmä. Molemmista puhdistusmenetelmistä suoritettiin saantokokeet osana menetelmän testausta lisäämällä näytteisiin tunnettu määrä saantopartikkeleita (PE- ja ABS-muovi). Menetelmätestauksen saantokokeista saatiin hyvät tulokset: entsymaattisen puhdistuksen saantokokeen prosentti oli keskimäärin 88 % ja vetyperoksidipuhdistuksessa 92 %. Saantoprosentin osalta molemmat puhdistusmenetelmät osoittautuivat tutkimuksessa lupaaviksi puhdistusmenetelmiksi, mutta menetelmään liittyy myös paljon virhetekijöitä.
Opinnäytetyössä kuvatut mikromuovien eristysmenetelmät voivat toimia jatkossa pohjana mikromuovien eristämiseksi hiekan tyyppisistä ympäristönäytteistä. Koska mikromuovien eristämiselle ja näytteen puhdistamiselle ei ole vielä standardoitua menetelmää, tulevaisuudessa on hyvä tutkia ja kehittää jo olemassa olevia analyysi- ja käsittelymenetelmiä, mutta myös kehittää uusia kehittyneempiä ja varmempia menetelmiä mikromuovien eristämisen tutkintamenettelyn standardoimiseksi.
