Ergoterapeutens stöd för ensamma äldre personer med demens på seniorboende : Litteraturstudie

Abstract

Ensamhet hos äldre personer med demens är ett vanligt och stort problem som ökar allt mer i samhället och detta kan förekomma bland äldre personer så att de kan känna sig otrygga och onödiga. Ensamhet kan öka risken att isolera sig från samhället vilket kan leda till användning tobak och alkohol, till fetma samt dödlighet. Som tidigare forskningar visar kan seniorer känna sig ensamma via upplevelser av sorg och tomhet samt kraftlöshet och hjälplöshet som då kan leda till brist på meningsfullhet och livskvalitet. Syftet med det här lärdomsprovet är att hitta interventioner som minskar en känsla av ensamhet bland ensamma seniorer med demens som bor på seniorboende och som ergoterapeuter kan använda i sitt arbete. Arbetet görs som en allmän litteraturstudie och materialet hämtades från Sage och EBSCO. Materialen, det vill säga 11 artiklar analyserades genom kvalitativ innehållsanalys och som en teoretisk referensram användes MOHO (Model of Human Occupation). Resultatet i det här arbetet är exempel på de mest fungerande och bra interventioner som ergoterapeuter kan använda i sitt arbete inom seniorboende. Dessa interventioner är olika individuella och gruppinterventioner så som att använda dator, Cognitive stimulation therapy (CST) och musikterapi. Dessa interventioner främjar livskvalitet i helhet mest effektivt och de har också positiva påverkan på demens och ensamhet. Rekommendationer till framtiden är att granska mer fysiska aktiviteter som uppmuntrar till att röra sig mer tillsammans.

Loneliness with elderly with dementia is a common and big problem that is increasing even more in society and this can appear among older people so that they can feel insecure and unnecessary. Loneliness can increase a risk of isolation from society which can lead to a possibility of mortality, obesity and use of tobacco and alcohol. As previous research shows, seniors can feel lonely through experiences of sadness and emptiness as well as powerlessness and helplessness, which can then bring a lack of meaning and quality of life. The purpose of this degree thesis is to find interventions that reduce a feeling of loneliness that occupational therapists can use in their work among lonely seniors with dementia living in senior housing. The degree thesis is done as a general literature study and the material was taken from Sage and EBSCO. The material, i.e. 11 articles, will be analyzed through qualitative content analysis and as a theoretical frame of reference the MOHO (Model of Human Occupation) is used. The main results are the most functional and good interventions that occupational therapists can use in their work in senior housing. These interventions are various individual and group interventions such as using the computer, cognitive stimulation therapy (CST) and music therapy. These interventions promote overall quality of life most effectively and they also have positive effects on dementia and loneliness. Recommendations for the future are to review more physical activities that encourage moving more together.

Yksinäiset dementoituneet vanhukset ovat tavallinen ja suuri ongelma, mikä kasvaa yhä enemmän yhteiskunnassa ja tämä voi esiintyä vanhusten keskuudessa niin, että he voivat tuntea olonsa turvattomiksi tarpeettomiksi. Yksinäisyys voi lisätä eristäytymistä yhteiskunnasta, mikä voi johtaa mahdollisuuteen kuolla, liikalihavuuteen sekä tupakan ja alkoholin käyttöön. Kuten aikaisemmat tutkimukset osoittavat, voi vanhukset tuntea yksinäisyyttä surun ja tyhjyyden sekä voimattomuuden ja avuttomuuden kokemuksien kautta, jotka tällöin voivat tuoda merkityksellisyyden ja elämänlaadun puutteita. Tämän opinnäytetyön tarkoitus on löytää interventioita, jotka vähentävät yksinäisyyden tunnetta ja joita toimintaterapeutit voivat käyttää työssään yksinäisten dementoituneiden vanhusten keskuudessa, jotka asuvat senioriasunnossa. Työ tehdään yleisenä kirjallisuustutkimuksena ja materiaalia haetaan Sagesta ja EBSCO:sta. Materiaali, eli 11 artikkelia analysoidaan kvalitatiivisen sisältöanalyysin kautta ja teoreettisena kehyksenä käytetään Model of Human Occupational (MOHO)-mallia. Päätulok-set ovat toimivimmat ja hyvät interventiot, joita toimintaterapeutti käyttää työssään se-nioriasunnossa. Nämä interventiot ovat yksilöllisiä ja ryhmäinterventioita, kuten tietokoneen käyttäminen, Cognitive Stimulation Therapy (CST) ja musiikkiterapia. Nämä interventiot parantavat elämänlaatua vaikuttavimmin ja niillä on positiivinen vaikutus yksinäisyyteen ja dementiaan. Suosituksia tulevaisuuteen on tutkia enemmän fyysisiä toimintoja, jotka kannustavat liikkumaan enemmän yhdessä.