Palautuminen päivystysluonteisessa työssä

Abstract

Opinnäytetyön tarkoituksena oli toimintatutkimuksen keinoin selvittää päivystysluonteista työtä tekevien palautumisen tarvetta ja mekanismeja. Energia-alan yrityksessä tehdään viikon kestävää päivystystyötä normaalin työajan lisäksi. Työntekijät kohtaavat työssään odottamattomia tilanteita, epäsäännöllistä työaikaa sekä kuormittavaa työtä. Työn luonne vaikuttaa henkilöstön fyysiseen ja psyykkiseen palautumiseen, jonka tarvetta ja mekanismeja työssä tutkittiin.

Tässä opinnäytetyössä käytettiin kirjallisuuskatsausta päivystysluonteisen työn palautumismekanismien kuvaamiseen. Päivystävälle henkilöstölle tehtiin lomakekysely heidän palautumisensa tarpeesta ja mekanismeista. Kyselylomakkeen tulokset raportoitiin prosentteina ja laadullinen aineisto sisällön analyysillä. Saadut tulokset esiteltiin esi- ja toimihenkilöille ja niiden pohjalta yhteisessä tapaamisessa suunniteltiin luovalla ongelmaratkaisumenetelmällä, aivoriihityöskentelyllä työväline palautumisen seurantaan. Työväline on kyselylomake, joka koostuu yhdeksästä kysymyksestä ja se täytetään sähköisesti kehityskeskustelujen yhteydessä. Työvälineen avulla esi- ja toimihenkilöt voivat säännöllisesti seurata ja dokumentoida työntekijöiden palautumisen tarvetta.

Tuloksien perusteella päivystävän henkilöstön palautumisen tarve ja mekanismit ovat yleisellä tasolla hyvällä ja kohtalaisella tasolla. Palautuminen on moniulotteinen prosessi, joka sisältää niin fysiologisia kuin psykologisia ulottuvuuksia. Palautumisen tarve on yksilöllinen kokemus, johon vaikuttaa sekä työ- että vapaa-aika. Tutkimukseen osallistuneista suurin osa käytti fyysistä aktiivisuutta palautumiseen, mikä korostaa liikunnan merkitystä osana palautumista. Rentoutuminen ja sen eri menetelmien käyttö osoittautuivat tutkimuksessa vähäiseksi. Unen määrä vaihteli huomattavasti normaali- ja päivystysvuoroissa. Päivystysvuoroissa unen määrä väheni huomattavasti, mikä voi aiheuttaa pitkäaikaisia terveysriskejä. Tutkimus osoitti myös, että esihenkilöiden rooli työntekijöiden tukemisessa ja työn organisoinnissa on tärkeä tekijä työhyvinvoinnin ja palautumisen näkökulmasta. Esihenkilöiden tulisikin tunnistaa työntekijöiden yksilölliset tarpeet ja tuettava heitä. Kuitenkin työntekijöillä itsellään on vastuu omasta hyvinvoinnistaan.