Korkeakoulutoimijoiden tiedot, haasteet ja mahdollisuudet yksinäisyyden käsittelemisessä

Abstract

Yksinäisyys on yksi yhteiskunnallisen muutoksen tai modernisaation tuoma sosiaalinen ongelma. Koettu yksinäisyys tarkoittaa yksilön toteutumatonta, mutta tunneperustaista tarvetta hakeutua toisten ihmisten seuraan. Yksinäisyyden kokemukset kokonaisuudessaan ovat yleisimpiä 15–24-vuotiailla ja 25–34-vuotiailla kuin sitä vanhemmilla. Usein tai jatkuvasti yksinäisyyttä kokevat erityisesti alle 25-vuotiaat, mukaan lukien korkeakouluopiskelijat. Nyyti ry:n Yksinäisyystyö korkeakouluissa -hankkeen tavoitteena on vähentää opiskelijoiden kokemaa yksinäisyyttä ja lisätä opiskelijoiden parissa toimivien valmiuksia ja osaamista kohdata yksinäisyyttä kokevia opiskelijoita. On tunnistettu, että korkeakoulujen toimijat, kuten yliopiston opettajat tapaavat tiedostamattaan työssään yksinäisyyttä kokevia opiskelijoita. Opinnäytetyön tavoitteena oli selvittää, kokevatko korkeakouluissa työskentelevät henkilöt tunnistavansa opiskelijoiden yksinäisyyden kokemuksia ja millaisia haasteita korkeakouluissa työskentelevällä voi olla tunnistaa omaa rooliaan opiskelijoiden yksinäisyyden vähentämisessä. Opinnäytetyössä pyrittiin myös selvittämään, kokevatko korkeakoulutoimijat voivansa vaikuttaa yksinäisyyttä vähentävään toimintaan korkeakoulussaan sekä sen kautta opiskelijoiden yksinäisyyttä vähentäviin kokemuksiin. Tutkimustulosten mukaan useat korkeakoulutoimijat ovat ottaneet yksinäisyyden puheeksi, vaikka se koettiin osittain hankalaksi. Monet korkeakoulutoimijat kokivat, ettei heillä ollut riittävästi tietoa, resursseja tai keinoja käsitellä yksinäisyyttä. Osa korkeakoulutoimijoista kaipaa konkreettista tukea hankalien aiheiden, kuten yksinäisyyden puheeksi ottamiseen. Yli puolet vastaajista kertoi tietävänsä, millaista yksinäisyyden kokemuksen vähentämiseen tähtäävää toimintaa omassa korkeakoulussaan on ja hieman yli puolet vastaajista koki myös voivansa vaikuttaa opiskelijoiden yksinäisyyden kokemuksen vähentämiseen korkeakoulussa. Vaikuttamismahdollisuuksia nähtiin erityisesti oman työnkuvan, toiminnan ja valintojen kautta. Opinnäytetyö nosti kuitenkin esille myös kysymyksen siitä, kenelle korkeakouluopiskelijoiden hyvinvoinnin tukeminen ylipäätään kuuluu. Opinnäytetyön tulosten perusteella on mahdollista suositella joitakin kehittämistoimenpiteitä yksinäisyyden käsittelyyn, tietoisuuden lisäämiseen sekä korkeakoulutoimijoiden kohtaamisen taitojen kehittämiseen.