Mikä ihmeen vähemmistöstressi? Sateenkaarinuorten kokemuksia vähemmistöön kuulumisesta

Abstract

Opinnäytetyön tarkoituksena oli selvittää sateenkaarinuorten kokemuksia seksuaali- ja/tai sukupuolivähemmistöön kuulumisesta sekä vähemmistöstressistä. Tutkimuksella pyrittiin selvittämään erilaisia vähemmistöstressin muotoja sekäniiden ilmenemisen tapaa. Tarkoituksena oli myös selvittää, voiko vähemmistöstressin kokemusta vähentää ja millä tavoin. Opinnäytetyön tavoitteena oli nostaa nuorten ääntä kuuluviin ja tuoda esille heidän kokemuksiaan ja näkemyksiään tästä tärkeästä aiheesta. Keskeisimpinä käsitteinä opinnäytetyössä ovat seksuaali- ja sukupuolivähemmistöt, stressi sekä vähemmistöstressi. Opinnäytetyö rakentui näiden käsitteiden ympärille.

Opinnäytetyö toteutettiin laadullisena tutkimuksena. Aineistonkeruumenetelmänä oli ryhmähaastattelu kolmen täysi-ikäisen sateenkaarinuoren kanssa. Haastattelu toteutettiin Tampereen kaupungin sateenkaarinuorten nuorisotila Kaarevassa.

Haastattelun pohjalta selvisi, kuinka tärkeää kunnioittava ja ennakkoluuloton kohtaaminen on. Seksuaali- ja sukupuolivähemmistöön kuuluvat nuoret kertoivat kokemansa vähemmistöstressin syntyvän yhteiskunnallisista normeista ja paineista olla tietynlainen. Nuoria kuormittivat ulkopuolelta tulevat ennakkoluulot ja väärät oletukset, tarve selitellä omaa identiteettiään sekä konfliktien välttely oman hyvinvoinnin kustannuksella. Nuoret kertoivat saavansa voimavaroja ystävistä ja yhteisöistä, jotka tietävät miltä heistä tuntuu ja mitä he käyvät läpi. Tämä suojaa heitä vähemmistöstressiltä. Nuoret mainitsivat vähemmistöstressiä vähentäväksi tekijäksi tietouden lisäämisen vähemmistöjen esille tuomisen kautta. Lisäksi tuen osoittaminen esimerkiksi sukupuolineutraalin kielenkäytön muodossa lisäsi kokemusta hyväksynnästä ja vähensi stressiä.

Haastateltavat toivat esille rohkeasti ja avoimesti omia kokemuksiaan seksuaali- ja sukupuolivähemmistöön kuulumisesta. Tulokset kertoivat, että seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen mahdollisuuteen kokea yhdenvertaisuutta yhteiskunnassamme on vielä matkaa. Ihmisten turha jaottelu ja lokerointi tulisi unohtaa, ja keskittyä jokaisen yksilöllisyyteen ja tarvittaessa kysymiseen olettamisen sijaan. Tietoutta ja näkyvyyttä tulisi lisätä eri keinoilla, ilman että vähemmistöjen edustajat ovat yksin vastuussa siitä. Jokaisen ympäristön tulisi tuntua turvalliselta jokaiselle ihmiselle, eikä kenenkään pitäisi joutua jatkuvasti miettimään uskaltaako olla oma itsensä. Näin voidaan vähentää vähemmistöstressin syntyä.

The purpose of this thesis was to gather information about how young sexual and gender minority people experience being in a minority and how they experience minority stress. The purpose was to determine different ways minority stress could appear and affect people. The purpose was also to determine whether the experience of minority stress could be reduced and how.

The study was qualitative, and the data were collected through a group interview. The interview was held for three sexual and gender minority youths at Kaareva which is a LGBTIQ+ youth centre at Tampere.

The respondents stated that the minority stress they experience stemmed from societal norms and expectations. They felt strained because of outside prejudices and wrong assumptions. The need to explain their identity caused stress for them. The participants said they found strength in friends and communities around them. They felt that minority stress could be reduced through raising awareness and from people showing their support and acceptance in different ways.

The results indicate that there are still ways to go until sexual and gender minorities experience equality in our society. There needs to be more understanding and less assumptions. Every space should feel safe for everyone to be as they truly are. That is the way to reduce minority stress.