Erityislasten isien kokemuksia mielekkäästä vertaistuesta sekä sen tarpeesta
Ojala, Anna; Selkee, Iida (2024)
Ojala, Anna
Selkee, Iida
2024
All rights reserved. This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-202402082690
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-202402082690
Tiivistelmä
Tämän opinnäytetyön tavoitteena oli selvittää, millainen toiminta palvelisi erityislasten isejä vertaistuen näkökulmasta parhaiten. Opinnäytetyön aihe muovautui opinnäytetyön yhteistyökumppanin Leijonaemot ry:n tarpeesta. Leijonaemot ry järjestää vertaistukitoimintaa, joka on suunnattu kaikille vanhemmille sukupuoleen katsomatta. Järjestettyyn toimintaan on isien osallisuuden huomattu olevan merkittävästi vähäisempää äitien osallisuuteen verrattuna. Opinnäytetyön tarkoituksena oli tutkia erityislasten isien kokemuksia vertaistuesta sekä sen mielekkyydestä ja tarpeesta. Leijonaemot ry voi hyödyntää tutkimuksesta saatua tietoa vertaistukitoiminnan suunnitteluun ja kehittämiseen.
Opinnäytetyön teoreettisessa osuudessa käsitellään erityislapsen vanhemmuutta sekä määritellään erityislapsi ja vanhemmuus käsitteinä. Työssä kuvataan isyyden kehitystä historiasta nykyhetkeen sekä vertaistuen eri muotoja, siihen kohdistuvia odotuksia ja haasteita sekä vertaistuen merkitystä erityislapsiperheille.
Aineisto kerättiin Webropol-kyselylomakkeella, joka sisälsi avoimia kysymyksiä, strukturoituja monivalintakysymyksiä sekä sekamuotoisia ja Likert-asteikon sisältäviä kysymyksiä. Kyselylomake jaettiin sähköpostitse Leijonaemot ry:n isäjäsenille, vapaaehtoisille sekä Leijonaemojen sosiaaliseen mediaan. Kyselyyn vastasi 10 erityislapsen isää. Monivalintakysymysten sekä sekamuotoisten kysymysten analyysimenetelmänä käytettiin tilastollisesti kuvaavaa analyysiä. Avoimia vastauksia analysoitiin laadulliselle tutkimukselle tyypillisen teemoittelun avulla.
Tutkimustulosten perusteella erityislasten isät kokevat vertaistukitoiminnan tarpeelliseksi. Tuloksissa ilmenee, että erityislasten isät olivat eniten osallistuneet toiminnallisiin tapahtumiin, mutta he pitävät tärkeänä myös keskustelua ja kuulluksi tulemista. Suoria vertaistukitoimintaa kehittäviä ideoita ja toiveita vastaajat antoivat vähän, ainoastaan brunssitapahtumia toivottiin lisää. Vertaistukeen hakeutumisen kynnystä koettiin madaltavan kiinnostava ja mielekäs toiminta tai ohjelma sekä aktiivinen tekeminen. Jatkossa erityislasten isät haluaisivat osallistua toiminnallisiin vertaistukitapaamisiin, kuten isien viikonloppuihin sekä perheen tai vanhempien yhteiseen toimintaan. Tuloksissa ilmeni, että tietoisuutta vertaistukitoiminnasta voisi olla hyvä lisätä, sillä kaikki isät eivät tienneet mitä vertaistukitoiminnalla tarkoitetaan.
Opinnäytetyön teoreettisessa osuudessa käsitellään erityislapsen vanhemmuutta sekä määritellään erityislapsi ja vanhemmuus käsitteinä. Työssä kuvataan isyyden kehitystä historiasta nykyhetkeen sekä vertaistuen eri muotoja, siihen kohdistuvia odotuksia ja haasteita sekä vertaistuen merkitystä erityislapsiperheille.
Aineisto kerättiin Webropol-kyselylomakkeella, joka sisälsi avoimia kysymyksiä, strukturoituja monivalintakysymyksiä sekä sekamuotoisia ja Likert-asteikon sisältäviä kysymyksiä. Kyselylomake jaettiin sähköpostitse Leijonaemot ry:n isäjäsenille, vapaaehtoisille sekä Leijonaemojen sosiaaliseen mediaan. Kyselyyn vastasi 10 erityislapsen isää. Monivalintakysymysten sekä sekamuotoisten kysymysten analyysimenetelmänä käytettiin tilastollisesti kuvaavaa analyysiä. Avoimia vastauksia analysoitiin laadulliselle tutkimukselle tyypillisen teemoittelun avulla.
Tutkimustulosten perusteella erityislasten isät kokevat vertaistukitoiminnan tarpeelliseksi. Tuloksissa ilmenee, että erityislasten isät olivat eniten osallistuneet toiminnallisiin tapahtumiin, mutta he pitävät tärkeänä myös keskustelua ja kuulluksi tulemista. Suoria vertaistukitoimintaa kehittäviä ideoita ja toiveita vastaajat antoivat vähän, ainoastaan brunssitapahtumia toivottiin lisää. Vertaistukeen hakeutumisen kynnystä koettiin madaltavan kiinnostava ja mielekäs toiminta tai ohjelma sekä aktiivinen tekeminen. Jatkossa erityislasten isät haluaisivat osallistua toiminnallisiin vertaistukitapaamisiin, kuten isien viikonloppuihin sekä perheen tai vanhempien yhteiseen toimintaan. Tuloksissa ilmeni, että tietoisuutta vertaistukitoiminnasta voisi olla hyvä lisätä, sillä kaikki isät eivät tienneet mitä vertaistukitoiminnalla tarkoitetaan.