Helsingin varhaiskasvattajien koettu työhyvinvointi ja heidän toiveensa keinoista sen parantamiseen

Abstract

Tämä opinnäytetyö käsittelee Helsingissä työskentelevien varhaiskasvatuksen ammattilaisten koettua työhyvinvointia ja heidän toiveitaan keinoista sen parantamiseen. Helsingin varhaiskasvatuksen heikko tilanne on ollut uutisoinnin kohteena jo useamman vuoden ajan. Pätevän henkilökunnan palkkaamisessa ja pitovoimassa on ollut suuria haasteita. Tilanne on ollut äärimmäisen kuormittava niille, jotka ovat pysyneet alalla tilanteesta huolimatta. Opinnäytetyön tavoitteena oli tutkia, millaiseksi varhaiskasvattajat kokevat työhyvinvointinsa ja miten sitä voitaisi parantaa.

Opinnäytetyö on toteutettu niin, että se etenee teoriaosuudesta itse tutkimukseen ja lopulta sen tulosten pohdintaan. Alussa käsitellään tutkimuksen viitekehyksenä työhyvinvointiin vaikuttavia tekijöitä, työhyvinvoinnin kehittämistä sekä Helsingin varhaiskasvatuksen tilannetta. Sitten esitellään tutkimusongelma ja kuvaillaan tutkimusmenetelmää. Sen jälkeen esitellään tutkimuksen tulokset ja analysoidaan niitä. Lopussa pohditaan vielä tutkimuksen tuloksia ja niiden mahdollisia vaikutuksia varhaiskasvatuksen ammattilaisten työhyvinvoinnin kehittämistyölle. Työ päättyy opinnäytetyönprosessin ja oman oppimisen arviointiin.

Opinnäytetyö toteutettiin määrällisen eli kvantitatiivisen kyselytutkimuksen keinoin. Kyselyn kohderyhmänä olivat Helsingissä työskentelevät varhaiskasvatuksen ammattilaiset. Webropol-ohjelmalla luotua verkkokyselyä jaettiin sosiaalisessa mediassa alkaen 6.10.2023 ja vastausaikaa kyselyyn oli 27.10.2023 asti. Vastaajia kertyi yhteensä 65. Vastaajat koostuivat varhaiskasvatuksen opettajista, varhaiskasvatuksen lastenhoitajista sekä varhaiskasvatuksen erityisopettajista.

Tutkimuksen tulosten perusteella voidaan todeta, että varhaiskasvatuksen ammattilaiset Helsingissä kaipaavat ennen kaikkea työrauhaa. Sitä häiritseviksi tekijöiksi nousivat muun muassa ylimääräiset projektit, toisissa ryhmissä sijaistaminen sekä tukitoimien riittämättömyys. Tutkittavat toivoivat myös parempaa palkkaa ja enemmän arvostusta tekemälleen työlle. Työhyvinvointinsa varhaiskasvattajat kokivat tällä hetkellä kohtalaiseksi. Suurin osa (72,6 %) on viimeisen vuoden aikana harkinnut alan vaihtoa. Eroavaisuuksia eri ammattinimikkeillä työskentelevien mielipiteissä oli vain vähän. Opettajat kokivat lastenhoitajia enemmän stressiä ja lastenhoitajat olivat tyytyväisempiä työilmapiiriin. Yksityisissä päiväkodeissa työskentelevät kokivat vähemmän leipääntymistä ja olivat tyytyväisempiä henkilöstökäytäntöihin, työyhteisöön liittyviin asioihin, resurssien määrään, ryhmäkokoihin sekä vaikuttamismahdollisuuksiinsa kuin kunnallisissa päiväkodeissa työskentelevät.

Opinnäytetyön valmistuessa tilanne Helsingin varhaiskasvatuksessa on edelleen samanlainen kuin tutkimuksen tekoa aloittaessa. Tutkimuksen tuloksia voisi mahdollisesti hyödyntää varhaiskasvattajien työhyvinvoinnin kehittämisen suunnittelun tukena tai esimerkiksi esihenkilöiden koulutusten tukena.