Työajan ja työaika-autonomian yhteys toimintaterapeutin arjen hyvinvointiin

Abstract

Työajat puhututtavat yhteiskunnassa vuosi toisensa jälkeen. Yhtäällä keskustellaan suomalaisten verrattain lyhyistä työviikoista ja suositellaan tehostamaan työpanosta pidemmillä työajoilla, toisaalla pohditaan, riittäisikö nyky-yhteiskunnassa lyhyempikin työaika. Vuosien varrella on toteutettu useita kansainvälisiä nelipäiväisen työviikon kokeiluja, ja aiempi tutkimusnäyttö viittaa lyhyemmän työajan sekä vahvemman työaika-autonomian tukevan työntekijöiden jaksamista ja hyvinvointia. Toiminnallisella tasapainolla on tutkitusti yhteys yksilön hyvinvointiin ja useisiin terveyttä edistäviin tekijöihin.

Toimintaterapeutit ovat olennainen osa kuntoutus- ja hyvinvointialaa, ja siksi työssä haluttiinkin selvittää toiminnallisen tasapainon ja hyvinvoinnin kokemuksia nimenomaan toimintaterapeuttien näkökulmasta. Tarkoituksena oli selvittää suomalaisten toimintaterapeuttien kokemuksia työstään ja kartuttaa tietoa työaikoihin ja työhyvinvointiin liittyvistä tekijöistä. Tutkimuksessa etsittiin vastauksia seuraaviin tutkimuskysymyksiin: Millaista työaikaa toimintaterapeutit tekevät? Millainen on heidän autonomiansa työajan suhteen? Mikä on toimintaterapeuttien kokemus toiminnallisesta tasapainostaan? Miten toimintaterapeutit kokevat hyvinvointinsa? Onko toiminnallisella tasapainolla, hyvinvoinnilla ja työajoilla yhteys?

Työllä ei ollut toimeksiantajaa. Tutkimus toteutettiin kvantitatiivisena tutkimuksena, ja tiedonkeruumenetelmäksi valittiin kyselylomake. Kyselyyn vastasi 106 työelämässä olevaa toimintaterapeuttia. Webropol kyselyssä hyödynnettiin OBQ11-mittarin ja WHOQOL-BREF-mittarin kysymyksiä.

Tutkimustulosten mukaan toimintaterapeuttien toiminnallinen tasapaino ja koettu hyvinvointi olivat pääosin hyviä. Toimintaterapeuteilla oli arjessaan riittävästi tekemistä, heillä oli tarpeeksi aikaa vaadittuihin toimintoihin, ja he panostivat itselleen merkitykselliseen toimintaan. Lepoon, palautumiseen ja energiaan liittyvään toiminnalliseen tasapainoon oltiin kuitenkin keskimäärin enemmän tyytymättömiä. Toimintaterapeutit arvioivat elämänlaatunsa hyväksi ja kokivat nauttivansa elämästä. Suurin osa toimintaterapeuteista koki elämänsä merkitykselliseksi ja koki kielteisiä tunteita vain harvoin. Työaikaan liittyvät vaikuttamismahdollisuudet olivat yhteydessä parempaan koettuun elämänlaatuun sekä elämästä nauttimiseen. Myös yli ja alle 8 tunnin työpäivillä havaittiin yhteys toiminnalliseen tasapainoon ja hyvinvointiin.

Tulosten avulla voidaan aiempaa paremmin panostaa toimintaterapeuttien työhyvinvointiin. Työolosuhteisiin panostaminen on myös työnantajan etu, sillä työntekijöiden hyvinvointiin parantamalla vähennetään sairauspoissaoloja ja parhaimmillaan lisätään työvuosia. Myös toimintaterapeuttien itsensä on jatkossa kenties helpompi kiinnittää huomiota toiminnalliseen tasapainoonsa sekä hyvinvointiinsa, ja pohtia onko omassa työssä piirteitä, jotka näitä heikentävät tai vahvistavat.