Raudanpuute varhaislapsuudessa : vaikutukset kehitykseen ja riskitekijät ennaltaehkäisyn näkökulmasta
Haromo, Jessi; Rantala, Essi (2024)
Haromo, Jessi
Rantala, Essi
2024
All rights reserved. This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-202402283574
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-202402283574
Tiivistelmä
Opinnäyteyössä selvitettiin miten varhaislapsuudessa esiintyvä raudanpuute vaikuttaa lapsen kehitykseen sekä miten sitä voidaan tunnistaa ja ennaltaehkäistä. Opinnäytetyössä on koottuna olemassa olevaa tutkimustietoa. Tavoitteena on lisätä neuvolan terveydenhoitajien tietoisuutta aiheesta. Opinnäytetyö toteutettiin kuvailevana kirjallisuuskatsauksena. Tutkimusaineistoksi valikoitui yhteensä yhdeksän tieteellistä ja kansainvälistä artikkelia. Kirjallisuuskatsauksessa keskityttiin vain terveisiin lapsiin, joten sairaat ja ennenaikaisesti syntyneet lapset rajattiin pois. Aineisto analysoitiin induktiivisella aineistonanalyysilla.
Raudanpuute on maailmanlaajuinen ongelma ja lapset kuuluvat raudanpuutteen riskiryhmään. Kirjallisuuskatsauksessa havaittiin, että varhaislapsuudessa esiintyvä raudanpuute vaikuttaa lapsen neurologiseen kehitykseen. Varhaislapsuuden raudanpuute heikentää ja viivästyttää kielellistä ja kognitiivista kehitystä sekä psykomotorista, hienomotorista ja karkeamotorista kehitystä. Raudanpuute aiheuttaa muutoksia käyttäytymiseen ja sosiaalisiin taitoihin lapsuudessa. Kirjallisuuskatsauksen perusteella voidaan kuitenkin todeta, ettei korjaantunut raudanpuute vaikuta lapsen senhetkisiin taitoihin.
Tutkimusaineiston mukaan kiinteiden ruokien aloitus yli kuuden kuukauden iässä ja siten pitkään jatkunut täysimetys ovat raudanpuutteen tärkeimpiä riskitekijöitä. Ennaltaehkäisyn näkökulmasta tärkeitä tekijöitä ovat raskauden aikainen rautalisän käyttö sekä D-vitamiinilisä raskauden ja lapsuuden aikana. Rautalisän käyttö lapsuudessa ehkäisi raudanpuutetta, mutta Suomessa rautalisän käyttöä suositellaan rutiininomaisesti vain ennenaikaisesti syntyneille lapsille. Perheen taloudellisella asemalla ei ollut vaikutusta raudanpuutteen esiintyvyyteen, mutta vanhempien matala koulutustaso lisäsi raudanpuutteen todennäköisyyttä. Kirjallisuuskatsauksessa huomattiin raudanpuutetta olevan vähemmän myös lapsilla, joiden huoltaja oli biologinen vanhempi.
Äitiys- ja lastenneuvolat ovat avainasemassa lasten raudanpuutteen ennaltaehkäisyssä. Laadukkaalla raskauden ja lapsuuden aikaisella ravitsemusohjauksella voidaan vaikuttaa raudanpuutteen aiheuttamien ongelmien ilmaantuvuuteen. Jatkotutkimusaiheena olisi mielenkiintoista selvittää, miten raudanpuute vaikuttaa lapsen kasvuun. Lisäksi raudanpuutteen yleisyys suomalaisilla lapsilla olisi tärkeä tutkimuskohde, sillä ajankohtaista tietoa aiheesta ei ole saatavilla.
Raudanpuute on maailmanlaajuinen ongelma ja lapset kuuluvat raudanpuutteen riskiryhmään. Kirjallisuuskatsauksessa havaittiin, että varhaislapsuudessa esiintyvä raudanpuute vaikuttaa lapsen neurologiseen kehitykseen. Varhaislapsuuden raudanpuute heikentää ja viivästyttää kielellistä ja kognitiivista kehitystä sekä psykomotorista, hienomotorista ja karkeamotorista kehitystä. Raudanpuute aiheuttaa muutoksia käyttäytymiseen ja sosiaalisiin taitoihin lapsuudessa. Kirjallisuuskatsauksen perusteella voidaan kuitenkin todeta, ettei korjaantunut raudanpuute vaikuta lapsen senhetkisiin taitoihin.
Tutkimusaineiston mukaan kiinteiden ruokien aloitus yli kuuden kuukauden iässä ja siten pitkään jatkunut täysimetys ovat raudanpuutteen tärkeimpiä riskitekijöitä. Ennaltaehkäisyn näkökulmasta tärkeitä tekijöitä ovat raskauden aikainen rautalisän käyttö sekä D-vitamiinilisä raskauden ja lapsuuden aikana. Rautalisän käyttö lapsuudessa ehkäisi raudanpuutetta, mutta Suomessa rautalisän käyttöä suositellaan rutiininomaisesti vain ennenaikaisesti syntyneille lapsille. Perheen taloudellisella asemalla ei ollut vaikutusta raudanpuutteen esiintyvyyteen, mutta vanhempien matala koulutustaso lisäsi raudanpuutteen todennäköisyyttä. Kirjallisuuskatsauksessa huomattiin raudanpuutetta olevan vähemmän myös lapsilla, joiden huoltaja oli biologinen vanhempi.
Äitiys- ja lastenneuvolat ovat avainasemassa lasten raudanpuutteen ennaltaehkäisyssä. Laadukkaalla raskauden ja lapsuuden aikaisella ravitsemusohjauksella voidaan vaikuttaa raudanpuutteen aiheuttamien ongelmien ilmaantuvuuteen. Jatkotutkimusaiheena olisi mielenkiintoista selvittää, miten raudanpuute vaikuttaa lapsen kasvuun. Lisäksi raudanpuutteen yleisyys suomalaisilla lapsilla olisi tärkeä tutkimuskohde, sillä ajankohtaista tietoa aiheesta ei ole saatavilla.