Turvallisuusviestinnän kehittäminen Ruukki Hämeenlinnan tehtaalla
Sundman, Minna (2014)
Sundman, Minna
Tampereen ammattikorkeakoulu
2014
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2014112016076
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2014112016076
Tiivistelmä
Tämän opinnäytetyön tarkoituksena oli selvittää, millaista turvallisuusviestintää Ruukki Hämeenlinnan tehtaalla on ja miten se koetaan. Tarkoituksena oli selvittää, onko turvallisuustietoa riittävästi, miten sitä pitäisi viestiä ja miten viestintää voitaisiin edelleen kehittää.
Teoriaosassa tutustuttiin turvallisuusjohtamisen ja viestinnän sekä turvallisuusviestinnän käsiteisiin ja analysoitiin nykyiset viestintäkanavat. Tutkimus oli kvalitatiivinen, ja kohderyhmänä oli koko Hämeenlinnan tehtaan tuotannon organisaatio. Aineistonkeruumenetelmänä käytettiin kyselylomaketta, joka jaettiin sattumanvaraisesti osalle henkilöstöä.
Kyselyn vastuksista selvisi, että turvallisuusviestintää on tarpeeksi. Haasteena on vaihtelevuus viestien vastaanottamisessa ja mahdollisimman tehokkaan viestintäkanavan löytäminen. Kyselystä ilmeni, että työntekijöiden osalta tärkeimmäksi viestinnän vaikuttajaksi koettiin lähin esimies. Tärkeimmiksi viestintäkanaviksi koettiin kasvokkain viestintä ja sähköinen viestintä. Tuloksista selviää myös, että kehitettävää löytyy ainakin osastojen välisessä tiedonkulussa ja tulevaisuuden laitteiden mahdollisuuksien hyödyntämisessä.
Turvallisuusviestintää tehdään kohdeorganisaatiossa jatkuvasti osana arkipäivää, mutta sitä ei välttämättä tunnisteta, eikä osata nähdä tai käyttää tavoitteellisena työkaluna. Turvallisuusviestintää tulisi edelleen kehittää positiivisempaan ja suunnitelmallisempaan suuntaan, jolloin sen avulla olisi mahdollista tukea paremman turvallisuuskulttuurin muodostumista.
Teoriaosassa tutustuttiin turvallisuusjohtamisen ja viestinnän sekä turvallisuusviestinnän käsiteisiin ja analysoitiin nykyiset viestintäkanavat. Tutkimus oli kvalitatiivinen, ja kohderyhmänä oli koko Hämeenlinnan tehtaan tuotannon organisaatio. Aineistonkeruumenetelmänä käytettiin kyselylomaketta, joka jaettiin sattumanvaraisesti osalle henkilöstöä.
Kyselyn vastuksista selvisi, että turvallisuusviestintää on tarpeeksi. Haasteena on vaihtelevuus viestien vastaanottamisessa ja mahdollisimman tehokkaan viestintäkanavan löytäminen. Kyselystä ilmeni, että työntekijöiden osalta tärkeimmäksi viestinnän vaikuttajaksi koettiin lähin esimies. Tärkeimmiksi viestintäkanaviksi koettiin kasvokkain viestintä ja sähköinen viestintä. Tuloksista selviää myös, että kehitettävää löytyy ainakin osastojen välisessä tiedonkulussa ja tulevaisuuden laitteiden mahdollisuuksien hyödyntämisessä.
Turvallisuusviestintää tehdään kohdeorganisaatiossa jatkuvasti osana arkipäivää, mutta sitä ei välttämättä tunnisteta, eikä osata nähdä tai käyttää tavoitteellisena työkaluna. Turvallisuusviestintää tulisi edelleen kehittää positiivisempaan ja suunnitelmallisempaan suuntaan, jolloin sen avulla olisi mahdollista tukea paremman turvallisuuskulttuurin muodostumista.