Lapsena koetun vanhempien eron vaikutukset myöhempään elämään
Haapala, Elisa (2024)
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-202403063946
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-202403063946
Tiivistelmä
Opinnäytetyön idea sai alkunsa opinnäytetyön tekijän henkilökohtaisesta kokemuksesta eroperheen lapsena. Erot ovat nykyään varsin yleisiä, ja opinnäytetyön tekijä on työssään varhaiskasvatuksessa kohdannut lukuisia eroperheiden lapsia. Varhaiskasvatuksen ammattilaisilla tulisi olla vielä nykyistä enemmän tietoa ja ymmärrystä lapsena koetun vanhempien eron vaikutuksesta myöhempään elämään, jotta he osaavat työssään olla mahdollisimman hyvin lasten ja perheiden tukena eron hetkellä.
Opinnäytetyön tarkoitus oli selvittää, miten lapsena koettu vanhempien ero on vaikuttanut myöhemmässä elämässä. Opinnäytetyön tavoitteena oli tuoda esiin ja tehdä näkyväksi erilaisia kokemuksia, jotta varhaiskasvatuksen ammattilaisten olisi helpompi ymmärtää eron vaikutuksia laajemmin ja omalla toiminnallaan pyrkiä minimoimaan mahdolliset negatiiviset vaikutukset.
Opinnäytetyössä hyödynnettiin kvalitatiivista eli laadullista tutkimusmenetelmää ja aineisto kerättiin haastattelemalla kuutta henkilöä, jotka olivat kokeneet vanhempien eron ollessaan 4–6-vuotiaita. Opinnäytetyöllä ei ollut varsinaista toimeksiantajaa tai työelämän yhteistyötahoa, vaan siihen liittyvää tietoa jaettiin eri sosiaalisen median kanavissa muun muassa Mannerheimin Lastensuojeluliiton Tampereen osaston Eron ensiapupisteen toimesta. Tutkimukseen osallistuakseen haastateltavat ottivat itse yhteyttä opinnäytetyön tekijään, ja haastattelut toteutettiin yksilöhaastatteluina, pääosin etäyhteyden välityksellä.
Tutkimuksen perusteella voidaan todeta, ettei vanhempien erolla ole yhtä selkeää vaikutusta myöhempään elämään, mutta se jättää kuitenkin aina jälkensä ja heijastuu monelle elämän osa-alueelle.
Opinnäytetyön tarkoitus oli selvittää, miten lapsena koettu vanhempien ero on vaikuttanut myöhemmässä elämässä. Opinnäytetyön tavoitteena oli tuoda esiin ja tehdä näkyväksi erilaisia kokemuksia, jotta varhaiskasvatuksen ammattilaisten olisi helpompi ymmärtää eron vaikutuksia laajemmin ja omalla toiminnallaan pyrkiä minimoimaan mahdolliset negatiiviset vaikutukset.
Opinnäytetyössä hyödynnettiin kvalitatiivista eli laadullista tutkimusmenetelmää ja aineisto kerättiin haastattelemalla kuutta henkilöä, jotka olivat kokeneet vanhempien eron ollessaan 4–6-vuotiaita. Opinnäytetyöllä ei ollut varsinaista toimeksiantajaa tai työelämän yhteistyötahoa, vaan siihen liittyvää tietoa jaettiin eri sosiaalisen median kanavissa muun muassa Mannerheimin Lastensuojeluliiton Tampereen osaston Eron ensiapupisteen toimesta. Tutkimukseen osallistuakseen haastateltavat ottivat itse yhteyttä opinnäytetyön tekijään, ja haastattelut toteutettiin yksilöhaastatteluina, pääosin etäyhteyden välityksellä.
Tutkimuksen perusteella voidaan todeta, ettei vanhempien erolla ole yhtä selkeää vaikutusta myöhempään elämään, mutta se jättää kuitenkin aina jälkensä ja heijastuu monelle elämän osa-alueelle.