Vapautta ja vastuuta: hemodialyysihoidossa olevien näkemyksiä omatoimisesta dialyysihoidosta

Abstract

Krooninen munuaisten vajaatoiminta on maailmanlaajuisesti yleinen ja edelleen yleistyvä terveysongelma, joka saattaa edetessään johtaa munuaiskorvaushoitoon. Yksi munuaiskorvaushoidon vaihtoehdoista on hemodialyysihoito, jonka potilas voi tehdä osittain tai kokonaan omatoimisesti. Sekä kansalliset että kansainväliset strategiat ohjaavat dialyysin kotihoitomuotojen osuuden kasvattamiseen. Kotihoitomuotojen lisäksi potilas voi tehdä hemodialyysin kokonaan tai osittain omatoimisesti dialyysiyksikön tiloissa.

Opinnäytetyön tarkoituksena oli tuottaa tietoa hemodialyysihoidon aikaista omatoimisuutta edistävistä ja estävistä tekijöistä sekä omatoimisuuden hyödyistä ja haitoista potilaan näkökulmasta. Saatua tietoa voidaan käyttää toiminnan kehittämisen apuna. Toimeksiantajana oli Keski-Suomen hyvinvointialueen Munuaiskeskus. Aineisto kerättiin anonyymisti potilasjärjestön sosiaalisessa mediassa julkaistulla lomakekyselyllä (n=37) ja analysoitiin laadullisen sisällönanalyysin avulla aineistolähtöisesti.

Tulosten perusteella keskeisimpiä hemodialyysihoidon aikaista omatoimisuutta edistäviä tekijöitä olivat onnistunut ja kannustava ohjaus sekä potilaan myönteinen suhtautuminen omatoimisuuteen. Vastaajien arvioimat omatoimisuuden hyödyt olivat hallinnan tunne omasta hoidosta, omatoimisuuden lisäämä mahdollisuus sovittaa dialyysihoito paremmin muuhun elämään, hoitomotivaation lisääntyminen ja hyödyt yhteiskunnalle sekä hoitavalle yksikölle. Omatoimisuutta estäviä tekijöitä olivat dialyysin veritien, erityisesti fistelin käyttöön liittyvät haasteet, kuten pistämisen ongelmat, terveydentilaan ja toimintakykyyn liittyvät esteet, jaksamisen puute ja hoitoväsymys, ohjauksen tai osaamisen puutteet, kielteinen suhtautuminen omatoimisuuteen, pelko ongelmatilanteista ja omatoimisuuden aiheuttamista haitoista sekä epäselviksi koetut vastuukysymykset mahdollisen vahingon sattuessa. Kotihemodialyysin osalta tuotiin esiin myös kodin olosuhteet ja puutteellinen taloudellinen tuki.

Johtopäätöksenä voidaan todeta, että omatoimisuus hemodialyysihoidossa sopii monille potilaille ja tunnistamalla sopivat potilaat, tarjoamalla potilaalle sopivantasoisen omatoimisuuden mahdollisuutta aktiivisesti sekä onnistuneella ohjauksella omatoimisuutta voitaisiin mahdollisesti lisätä. Kaikille potilaille omatoimisuus ei kuitenkaan sovellu eivätkä kaikki ole myöskään kiinnostuneita ja motivoituneita omatoimisuuteen. Yksilöllisen tilanteen huomioiminen onkin tärkeää.