Parasta lapselleni : Vanhempien näkemyksiä hyvästä arjesta päiväkodissa
Laukka, Laura (2014)
Laukka, Laura
Seinäjoen ammattikorkeakoulu
2014
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2014112316316
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2014112316316
Tiivistelmä
Opinnäytetyön tarkoituksena oli kuvata Seinäjoella sijaitsevan Päiväkoti Vihreä Willan lasten vanhempien näkemyksiä hyvästä arjesta sekä tuottaa yleisen tason tietoa siitä, millaisia käsityksiä vanhemmilla on lasten päiväkotiarjen ja tarpeiden suhteen. Teoriaosuuden keskeiset käsitteet olivat arki, varhaiskasvatus sekä yhteiskunnan muutokset. Tutkimuksen teoreettisena lähtökohtana on YK:n lastenoikeuksien sopimuksen kolme periaatetta; suojelu (protection), voimavarat (provision) sekä osallisuus (participation). Tutkimus toteutettiin laadullisen kyselylomakkeen avulla. Aineisto analysoitiin teorialähtöisen analyysin keinoin teemoittelemalla vastaukset lastenoikeuksien kolmen periaatteen avulla.
Suojelun näkökulmasta vanhemmat toivovat lapsilleen kiireetöntä arkea. Päiväkodin henkilökunnan toivottiin olevan aidosti motivoitunutta työhönsä. Hyvä vuorovaikutus nähtiin kaiken toiminnan perustana. Perushoidon merkitys näkyi tutkimuksessa ja vanhemmat toivoivat pääsevänsä vaikuttamaan siihen. Tärkeä osa suojelua olivat myös uudet, ekologisesti rakennetut turvalliset tilat sekä mahdollisimman puhdas luomuruoka. Luonnossa vietetty aika nähtiin lasta suojaavana tekijänä rauhoittumisen kautta. Voimavaroina arjessa nähtiin eri-ikäisten lasten mahdollisuus toimia ja kasvaa yhdessä. Lasten toivottiin oppivan päiväkotiarjessa tulevaisuudessa tarvittavia taitoja kuten suvaitsevaisuutta, pettymysten sietokykyä sekä itseluottamusta ja omatoimisuutta. Ekologiset arvot toivottiin omaksuttavan luonnolliseksi osaksi arkea. Lasten kognitiivisia taitoja toivottiin harjoitettavan kehittävän toiminnan muodossa, myös vapaata leikkiä pidettiin tärkeänä osana arkea. Osallisuuden toivottiin näkyvän lapsen arjessa hyvin konkreettisesti. Lapsen toivottiin saavan päättää millä lelulla hän leikkii tai kenen kanssa leikkii. Lasten toivottiin voivan valita mieleistään tekemistä eri ohjatuista toiminnoista sekä saavan toteuttaa luovuuttaan materiaalein, jotka ovat heidän saatavillaan. Ruokailuun toivottiin joustoa, maistamista kannatettiin, mutta pakkosyöminen koettiin ahdistavaksi. Osa ei pitänyt osallisuutta tärkeänä osana arkea, vaan koki, ettei lapsen tarvitse päättää itse. Uutena teemana tutkimus esittelee vanhempien toiveen varhaiskasvatuksesta, jossa hoito ja opetus kietoutuvat saumattomasti yhteen ja jossa lapsi saa osakseen pysyvät hoitajat sekä tilat, koko hoitotaipaleensa ajaksi.
Suojelun näkökulmasta vanhemmat toivovat lapsilleen kiireetöntä arkea. Päiväkodin henkilökunnan toivottiin olevan aidosti motivoitunutta työhönsä. Hyvä vuorovaikutus nähtiin kaiken toiminnan perustana. Perushoidon merkitys näkyi tutkimuksessa ja vanhemmat toivoivat pääsevänsä vaikuttamaan siihen. Tärkeä osa suojelua olivat myös uudet, ekologisesti rakennetut turvalliset tilat sekä mahdollisimman puhdas luomuruoka. Luonnossa vietetty aika nähtiin lasta suojaavana tekijänä rauhoittumisen kautta. Voimavaroina arjessa nähtiin eri-ikäisten lasten mahdollisuus toimia ja kasvaa yhdessä. Lasten toivottiin oppivan päiväkotiarjessa tulevaisuudessa tarvittavia taitoja kuten suvaitsevaisuutta, pettymysten sietokykyä sekä itseluottamusta ja omatoimisuutta. Ekologiset arvot toivottiin omaksuttavan luonnolliseksi osaksi arkea. Lasten kognitiivisia taitoja toivottiin harjoitettavan kehittävän toiminnan muodossa, myös vapaata leikkiä pidettiin tärkeänä osana arkea. Osallisuuden toivottiin näkyvän lapsen arjessa hyvin konkreettisesti. Lapsen toivottiin saavan päättää millä lelulla hän leikkii tai kenen kanssa leikkii. Lasten toivottiin voivan valita mieleistään tekemistä eri ohjatuista toiminnoista sekä saavan toteuttaa luovuuttaan materiaalein, jotka ovat heidän saatavillaan. Ruokailuun toivottiin joustoa, maistamista kannatettiin, mutta pakkosyöminen koettiin ahdistavaksi. Osa ei pitänyt osallisuutta tärkeänä osana arkea, vaan koki, ettei lapsen tarvitse päättää itse. Uutena teemana tutkimus esittelee vanhempien toiveen varhaiskasvatuksesta, jossa hoito ja opetus kietoutuvat saumattomasti yhteen ja jossa lapsi saa osakseen pysyvät hoitajat sekä tilat, koko hoitotaipaleensa ajaksi.