Lihavuusleikattujen potilaiden kokemuksia saamastaan tuesta ja sen tarpeesta

Abstract

Opinnäytetyön tarkoituksena oli kuvata lihavuusleikattujen potilaiden kokemuksia saamastaan tuesta ja tuen tarpeista. Tarkoituksena oli myös tuottaa tietoa lihavuuden leikkaushoidosta alan opiskelijoille. Työmme tehtävinä oli selvittää, mitä on lihavuusleikkauspotilaan tukeminen, millaisena lihavuusleikatut potilaat kokevat saamansa tuen ja sen riittävyyden sekä miten hoitohenkilökunta voi edistää lihavuusleikatun potilaan tukemista. Opinnäytetyömme tavoitteena oli tuottaa tietoa saadusta hoidosta ja tuesta, mitä voidaan hyödyntää lihavuusleikkauspotilaiden hoidon kehittämisessä.

Toteutimme opinnäytetyön kvalitatiivisella eli laadullisella tutkimusmenetelmällä. Kvalitatiivisen tutkimuksen lähtökohtana on todellisen elämän kuvaaminen. Sen avulla voidaan tarkastella merkityksiä, ajatuksia sekä ihmisten kokemuksia omasta todellisuudestaan. Laadullisella menetelmällä toteutetulla tutkimuksella on myös mahdollista saada tietoa yksilön merkityksellisiksi kokemistaan tapahtumaketjuista. Opinnäytetyömme aineistonkeruuseen käytetty kysely toteutettiin sähköisesti Suomen lihavuusleikatut LILE ry:n keskustelufoorumilla, jonka kautta saimme seitsemän vastaajaa. Kyselylomake pohjautui opinnäytetyömme teoriatietoon ja sisälsi sekä monivalintakysymyksiä vastaajien taustojen selvittämiseksi että avoimia kysymyksiä itse tiedonkeruuseen.

Tulosten mukaan lihavuusleikattujen potilaiden tukeminen oli onnistunut tiedollisella tuen osa-alueella hyvin, mutta emotionaalisella ja instrumentaalisella tuen osa-alueella löytyi vastausten mukaan selkeitä puutteita. Erityisesti emotionaalisen tuen osalta nousi vastauksissa esiin tarve paremmasta kuin mitä oli tarjottu. Vastaajat kokivat kaipaavansa empaattisempaa suhtautumista sekä suoraan lihavuusleikatuille suunnattua tukea. Vastauksissa korostui potilaiden oma aktiivisuus tuen ja vastausten saamisessa. Vasta-uksissa nousi esiin myös tuen jatkuvuuden puute sairaalan ulkopuolella: osa vastaajista koki jääneensä tyhjän päälle ja kaivanneensa parempaa jälkihoitoa tulosten varmistamiseksi. Samoin kehonkuvan ja minäkuvan muutoksiin olisi haluttu enemmän tukea. Vertaistuesta vastaajat kokivat saaneensa runsaasti hyötyä ja apua tuen eri osa-alueilla.

Lihavuusleikatuille potilaille tarjotun tuen tulisi olla johdonmukaista ja jatkuvaa. Hoitohenkilökunnan tulisi ottaa paremmin huomioon lihavuusleikatun henkisen tuen tarpeet. Myös vertaistuen piiriin ohjaaminen olisi heti prosessin alkuvaiheessa tärkeää. Aiheen tutkimista voisi jatkaa esimerkiksi samanlaisella tutkimuksella hoitohenkilö-kunnan näkökulmasta, haastattelututkimuksella samasta aiheesta tai tutkimalla, mitä konkreettisia muutoksia lihavuusleikkaus potilaan elämään tuo. Tällöin tukiprosessia voisi paremmin kohdentaa kokonaisuutena ja selvittää mahdollisia puutteita.

The purpose of this study was to describe the experiences of bariatric surgery patients on the support they got and what they felt they needed. Another purpose was to provide our student colleagues with information on surgical approach to treat obesity. The study was carried out as a qualitative research in association with Suomen Lihavuusleikatut LILE ry, which is the national patient organization for bariatric patients. An electronic questionnaire was used to collect data. The questionnaire was open on LILE ry’s internet forum from April 2014 to June 2014 and resulted in seven responses.

The responses stated that the support bariatric patients got related to informational section was good and sufficient, but fell short when it came to emotional and instrumental support. The responses emphasized the significance of patients own activity when it came to getting answers and support. The responses also showed the lack of continuity on support outside the hospital. The respondents found that they benefitted substantially from peer support.

The results indicate that the support given to bariatric surgery patients should be more consistent and continuous. Nursing staff should take into better consideration the needs for emotional support. Also the guidance towards peer support should be taken into better consideration. Further research is needed to make more permanent conclusions, for example a similar study from the perspective of the nursing staff.