Sensomotorisen harjoittelun periaatteita kroonisessa niskakivussa
Raatikainen, Maria; Saastamoinen, Eeva (2014)
Raatikainen, Maria
Saastamoinen, Eeva
Tampereen ammattikorkeakoulu
2014
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2014112516626
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2014112516626
Tiivistelmä
Opinnäytetyön tavoitteena oli kerätä tietoa kroonisen niskakivun sensomotorisesta fysioterapiasta aikaisemmin aiheesta tehtyjen tutkimusten pohjalta. Tarkoituksena oli koota sensomotorisen harjoittelun periaatteita, joiden pohjalta Tampereen ammattikorkeakoulun Hyvinvointiklinikalla voisi jatkossa suunnitella mahdollisia kroonisen niskakivun sensomotorisen harjoittelun ohjaustilanteita. Tutkimuskysymyksiä oli kolme: 1) Mitä on kroonisen niskakivun sensomotorinen harjoittelu? 2) Millaisia vaikutuksia sensomotorisella harjoittelulla on krooniseen niskakipuun? 3) Millä periaatteilla toteutuu tuloksellinen kroonisen niskakivun sensomotorinen harjoittelu?
Opinnäytetyön aineistona olikuusi kroonisen niskakivun sensomotorista harjoittelua käsittelevää tutkimusartikkelia. Aineistoa käsiteltiin sisällönanalyysin keinoin sieltä löytyneitä tekijöitä luokitellen ja toisiinsa sekä teoriataustaan verraten. Aihetta taustoitettiin perehtymällä sensomotoriikan osa-alueisiin sekä kroonisen niskakipuun ja sen vaikutuksiin motoriseen kontrolliin.
Aineistosta tehdyn analyysin perusteella tutkimuskysymyksiin vastattiin seuraavalla tavalla: 1) Kroonisen niskakivun sensomotorinen harjoittelu on harjoittelua, jossa pyritään vaikuttamaan eri sensorisiin järjestelmiin liikkeeseen yhdistettynä. 2) Sensomotorisella harjoittelulla voidaan vaikuttaa parantavasti kroonisen niskakivun hankaloittamaan motoriseen kontrolliin, kuten kaularangan liikkeen- ja asennonhallintaan sekä tasapainovaikeuksiin ja huimaukseen. Kutakin sensorista järjestelmää haastavat tietynlaiset harjoitteet. 3) Aineistosta saatiin viitteitä, että ollakseen tuloksellista sensomotorisen harjoittelun tulisi olla yksilöllisesti suunniteltua. Harjoitteet tulisi suunnitella niin, että ne kohdistuvat oireiden mukaisesti oikeisiin sensorisiin järjestelmiin. Harjoittelujaksojen tulee olla useiden viikkojen, jopa kuukausien mittaisia, ja ne kannattaa varautua toistamaan oireiden palatessa.
Sensomotorinen harjoittelu hyödyttää niskakipupotilaita, joiden oireisiin kuuluu kivun lisäksi myös motorisen kontrollin häiriöitä. Näin ollen harjoitusmuotoa voisi suositella osana niskakivun fysioterapiaa. Niskakivun Käypä hoito -suosituksissa (2009) sensomotorinen harjoittelu ei ole kuitenkaan suositeltavien terapiamuotojen joukossa puuttuvan tieteellisen näytön vuoksi. Jatkossa tutkimusta kannattaisikin tehdä lisää ja taata sen luotettavuus muun muassa aineistotutkimuksia suuremmalla otoskoolla. Tampereen ammatikorkeakoulun Hyvinvointiklinikalla voisi, puolestaan, kokeilla sensomotorista harjoittelua kroonisessa niskakivussa käytännössä.
Opinnäytetyön aineistona olikuusi kroonisen niskakivun sensomotorista harjoittelua käsittelevää tutkimusartikkelia. Aineistoa käsiteltiin sisällönanalyysin keinoin sieltä löytyneitä tekijöitä luokitellen ja toisiinsa sekä teoriataustaan verraten. Aihetta taustoitettiin perehtymällä sensomotoriikan osa-alueisiin sekä kroonisen niskakipuun ja sen vaikutuksiin motoriseen kontrolliin.
Aineistosta tehdyn analyysin perusteella tutkimuskysymyksiin vastattiin seuraavalla tavalla: 1) Kroonisen niskakivun sensomotorinen harjoittelu on harjoittelua, jossa pyritään vaikuttamaan eri sensorisiin järjestelmiin liikkeeseen yhdistettynä. 2) Sensomotorisella harjoittelulla voidaan vaikuttaa parantavasti kroonisen niskakivun hankaloittamaan motoriseen kontrolliin, kuten kaularangan liikkeen- ja asennonhallintaan sekä tasapainovaikeuksiin ja huimaukseen. Kutakin sensorista järjestelmää haastavat tietynlaiset harjoitteet. 3) Aineistosta saatiin viitteitä, että ollakseen tuloksellista sensomotorisen harjoittelun tulisi olla yksilöllisesti suunniteltua. Harjoitteet tulisi suunnitella niin, että ne kohdistuvat oireiden mukaisesti oikeisiin sensorisiin järjestelmiin. Harjoittelujaksojen tulee olla useiden viikkojen, jopa kuukausien mittaisia, ja ne kannattaa varautua toistamaan oireiden palatessa.
Sensomotorinen harjoittelu hyödyttää niskakipupotilaita, joiden oireisiin kuuluu kivun lisäksi myös motorisen kontrollin häiriöitä. Näin ollen harjoitusmuotoa voisi suositella osana niskakivun fysioterapiaa. Niskakivun Käypä hoito -suosituksissa (2009) sensomotorinen harjoittelu ei ole kuitenkaan suositeltavien terapiamuotojen joukossa puuttuvan tieteellisen näytön vuoksi. Jatkossa tutkimusta kannattaisikin tehdä lisää ja taata sen luotettavuus muun muassa aineistotutkimuksia suuremmalla otoskoolla. Tampereen ammatikorkeakoulun Hyvinvointiklinikalla voisi, puolestaan, kokeilla sensomotorista harjoittelua kroonisessa niskakivussa käytännössä.