Konepäällystön koulutuksen historia ja nykytila

Abstract

Tämän opinnäytetyön tarkoituksena oli tutkia laivakonemestarien ja konepäällystön koulutuksen historiaa ja nykytilaa Suomessa. Tutkimuksessa käsiteltiin koulutuksen sisältöä, rakennetta, muutoksia aikojen saatossa sekä yhteensopivuutta työelämän tarpeiden kanssa. Tutkimusaihe oli relevantti, koska konepäällystön koulutusohjelmien vetovoima oli heikko, Suomen kauppalaivastossa oli pulaa suomalaisesta konepäällystöstä ja koska alan koulutuksen historian saattoi olettaa olevan varsin monimuotoinen. Tutkimuksessa käsiteltiin alan koulutuksen ja konemestarien ammattikunnan historiaa käyttäen lähteinä alan työelämää, ammattiliittotoimintaa ja eri oppilaitosten historiaa kuvaavaa tietokirjallisuutta. Koulutuksen sisältöön ja rakenteeseen eri vuosikymmeninä perehdyttiin opetussuunnitelmien ja asiantuntijahaastattelun avulla. Asiantuntijahaastattelussa käsiteltiin myös mm. koulutuksen vetovoimaa, alan työvoimatilannetta ja työkokemuksen merkitystä ammattitaidon kannalta. Tutkimuksessa hyödynnettiin myös opiskelijamääriä ja konepuolen pätevyyskirjoja koskevia tilastotietoja tilastollisen analyysin menetelmällä. Tutkimuksen tuloksena nähdään opetussuunnitelmien osalta muutos ammattiaineiden osuudessa koulutuksesta 1980-luvulta 2000-luvulle. Myös koulutuksen rakenteen yhteensopivuus eritasoisten pätevyyskirjojen kanssa tulee esille. Lisäksi pätevyyskirjojen koulutuksellisista myöntämisperusteista käy ilmi AMK-koulutuksen vaikutus alan pätevöitymisreitteihin.

The purpose of this thesis was to study how the training of Watchkeeping Engineers and Marine Engine Officers has changed over the years in maritime institutions in Finland. This study focuses on the contents of the training programs and their structure as well as on the changes made in the training system in the course of years and how well the training programs meet the needs of working life. This study is current since the profession and the training programs seem to have lost their attraction among the youth, which has led to a shortage of Finnish Engine Officers in the Finnish merchant fleet. Moreover, the topic is highly interesting because the history of the marine engineer training has presumably been extremely vivid. The source material for this study, which discusses the history of marine engineer officers and their training, consisted of publications dealing with marine engineer officers’ work, union activity and literature describing the history of various training institutions. The data presenting the contents and the structure of the training programs, decade by decade, was gathered by studying the curricula of the training programs and by expert interviews. Expert interviews also provided information on e. g the attraction of the training program, the employment situation in the field and the effect of a student’s previous work experience on their professional qualification. Furthermore, the data comprised information on the number of marine engineer students in the training programs and statistical information on Marine Engineer Certificates of Competence, which were then studied through statistical analysis. The results of the study show that there is a drastic change in the amount of substance studies in the curricula between 1980 and 2000. Findings also indicate that the structure of the training program correlates well with the certificates of competence in different levels. Moreover, the training requirements for obtaining the certificates of competence show the role the training programs offered by universities of applied sciences have when one wishes to obtain the professional qualification in the field.