Pienten ja keskisuurten yritysten tietämys työntekijöiden työkykyongelmissa

Abstract

Opinnäytetyön aiheena oli selvittää Terveystalon yhden työterveysyksikön pienten ja keskisuurten yritysten tietämystä, osaamista ja kokemuksia tilanteista, joissa työntekijällä on työkykyongelma ja tarvitaan ammatillista kuntoutusta sekä pk-yritysten tahtotilaa ja valmiutta työurien pidentämiseen. Tutkimuksen tarkoituksena oli myös selvittää minkälaista palvelua pk-yritykset haluavat ja odottavat työterveyshuollolta työkykyasioissa.

Tutkimusmenetelmä oli kvantitatiivinen ja toteutettiin Webropol -verkkokyselynä pienten ja keskisuurten työterveysasiakasyritysten työterveyshuollon yhdyshenkilöille ja/tai HR – asiantuntijoille. Kysely lähetettiin 221 pk-yritykseen, joista 53 vastasi. Kyselylomake sisälsi pääasiassa monivalintakysymyksiä ja joissakin kohdissa vastauksia täydentämässä oli myös avoimia kysymyksiä. Tulokset analysoitiin yksiulotteisesti ja ristiintaulukointina. Myös erikokoisten yritysten vastauksia verrattiin ja tarkasteltiin löytyykö niissä eroja.

Tutkimuksen tuloksista kävi ilmi, että pk-yrityksissä tunnetaan ja käytetään melko hyvin erilaisia työkykyjohtamisen toimintatapoja kuten sairauspoissaoloseurantaa, varhaisen tuen mallia ja yhteydenpitoa sairauslomalla olevaan työntekijään. Pienimmissä, alle 50 hengen, pk-yrityksissä toimintatavat olivat selvästi vähemmän käytössä. Tutkimuksen tuloksista päätellen työterveysyhteistyössä, varsinkin vastuunjaossa yritysten ja työterveyshuollon välillä oli kehitettävää, kun on kyse osatyökykyisen työntekijän terveydellisten asioiden hoidosta. Työkykyprosessien omistajuus oli epäselvää ja ilmeisen määrittelemätöntä. Yrityksissä koettiin, että työterveyshoitajalta saadaan apua ja yhteistyö toimii silloin, kun työntekijä ei pärjää työssä. Opinnäytetyön tulosten perusteella pk-yrityksillä on vähän tietoa ja kokemuksia ammatillisesta kuntoutuksesta sekä työkykyvalmentajan toiminnasta. Vain kolmasosa vastanneista koki tuntevansa ammatillista kuntoutusta melko hyvin tai hyvin.

Tutkimuksen perusteella jatkossa olisi tarpeellista kehittää työterveysyhteistyötä pk-yritysten ja työterveyshuollon välillä, johon toivottavasti uusi pk-yritysten työterveyshuollon toimintamalli antaa välineitä. Pk-yritysten tietämystä ammatillisesta kuntoutuksesta pitäisi lisätä, esimerkiksi koulutuksella, jotta sitä pystyttäisiin käyttämään mahdollisimman tehokkaasti hyödyksi työurien pidentämisessä.

The purpose of this thesis was to find out the knowledge, skills and experiences small and middle-sized companies have of their employees’ problems with work ability and whether the companies are willing and prepared to lengthen their employees’ careers. In particular, the thesis focused on cases where occupational rehabilitation is needed. Another purpose was to chart what kind of services the companies want and expect from occupational health care in problems with work ability.

The study was conducted in one unit of occupational health care in Terveystalo. The approach was quantitative and it was carried out as a web-based inquiry with the Webropol programme. The questionnaire mainly included multiple-choice questions which were complemented in some parts with open questions. The target group consisted of occupational health care contact persons and human resources professionals in small and middle-sized companies. The questionnaire was sent to 221 companies and 53 responded to the questionnaire. The results were analysed one-dimensionally and with cross-tabulations. The answers of different-sized companies were also compared in order to see whether there were differences.

The results show that the companies have knowledge of and also use different ways of work ability management methods and follow-up methods related to work ability, e.g. sick leaves were registered, early support model and contact with the person on sick leave were used. These methods were not as commonly used in the smallest companies with less than 50 employees. However, there were clearly development needs in occupational health care units, in particular, in regard to responsibilities between the occupational health care unit and the companies in cases when the employee was partly able to work. The ownership of work ability process is unclear and has not been defined. The respondents thought that the occupational health care nurse helped and co-operation worked in those cases, when the employee does not cope with the word load.

In conclusion, the companies have little knowledge and experiences of occupational rehabilitation. Only one third of the respondents reported that they know occupational rehabilitation rather well or well. In the future, it would be important to develop co-operation between companies and occupational health care. Knowledge of occupational rehabilitation should be improved in companies, e.g. by providing training, so it could be used efficiently to lengthen the employees’ careers.