"JOTAKIN TULEE MUUTTUMAAN – SE ON VARMA.” : Tanssi-innostaminen kokemuksena innostettavan näkökulmasta

Abstract

Tanssi-innostaminen on uusi ja siksi vähän tutkittu taiteellis-pedagoginen menetelmä. Tutkimukseni tar-koituksena on ollut tuottaa subjektiivisen näkökulmani kautta uutta tietoa tästä menetelmästä. Työn tilaa-jana toimi Tampereen taidekasvatus ry. Empiirisenä aineistona olen käyttänyt päiväkirjamerkintöjäni, jotka koostuvat kokemuksistani kahden tanssi-innostamisen menetelmällä tuotetun esityksen, Prologin ja Ketjureaktion teko- ja esitysprosesseista. Tutkin siis taiteen kautta, en taidetta itsessään. Kokemuksissani kuvaan kehollisten harjoitteiden kautta esille tulleita tuntemuksiani, ajatuksiani ja tunteitani.

Tutkimusongelman rajasin tutkimuskysymykselläni: ”Kuinka tanssi-innostaminen elähdyttää nuoren miehen herkistymisen ja itsetoteutuksen prosessia?” Tähän vastasin aineistoni ja teoreettisen viitekehyk-sen pohjalta. Teoreettinen viitekehys koostui tanssi-innostamisen määrittelystä, joka kytkeytyy sosiokult-tuurisen innostamisen käsitteeseen ja fenomenologiseen ymmärrykseen kehollisesta oppimisesta.

Aineistolähtöisen analyysin tulosten ja teoreettisen viitekehyksen pohjalta valitsin kolme teemaa: dialo-giin antautumisen, tuntemattomaan hyppäämisen sekä identiteetin ja maailmankuvan muutoksen. Nuo teemat kietoutuvat tämän tutkimuksen pohjalta tanssi-innostamisen kehollisissa harjoituksissa yhteen, jolloin niiden yhteisessä kosketuspinnassa tapahtuvan toiminnan on mahdollista elähdyttää yksilöä her-kistymisen ja itsetoteuksen prosesseihin.

Tutkimuksen myötä havaitsin tanssi-innostamisen toteuttavan myös monia eri nuorisotyön tavoitteita, kuten osallisuutta, yhdenvertaisuutta ja sosialisaatiota. Menetelmällä voi myös toteuttaa monikulttuurista työtä, kulttuurista nuorisotyötä sekä sillä voi myös olla sukupuolisensitiivisen työn ominaisuuksia.

Dance animateuring is a new, and as such, little researched art-pedagogical method. The focus of my research has been to provide new information about this method by my subjective point of view. The work was ordered by Tampereen taidekasvatus ry (Tampere art pedagogy association). The empirical material consists of my journal notes, describing my experiences in the making-of and performing pro-cesses of two shows, Prologi (Prolog) and Ketjureaktio (Chain reaction), where the method of dance an-imateuring was used. My research is done through art; the meaning is not to research art itself. In the notes deriving from my experiences I describe the feelings, thoughts and emotions that arose from the physical exercises.

The focus of this research was defined by the research question: ”How does dance animateuring liven up the sensitizing and self-actualizing process of a young man?”. I answered this question based on the material and the theoretical framework. The theoretical framework consists of defining the term dance animateuring , which itself connects to sociocultural animation and the phenomenological understand-ing of learning through the body.

Based on the findings in the analysis, and the theoretical framework, I chose three themes: surrendering to dialog, leaping to the unknown, and changes in identity and world view. Based on my research, these themes intertwine in the physical exercises of dance animateuring, whereupon the action happening on their common ground has the possibility of encouraging the individual to processes of sensitizing and self-actualizing.

While conducting my research I discovered that dance animateuring fulfills many goals of youth work, such as participation, equality and socialization. The method could also be used in multicultural work, cultural youth work and it could also have gender sensitivity work aspects.