"En se oo minä, jonka pitäis hävetä" : Lasten ja nuorten seksuaalinen hyväksikäyttö

Abstract

Seksuaalista hyväksikäyttöä on ilmennyt eri yhteiskunnissa aina. Lasten ja nuorten seksuaalinen hyväk-sikäyttö on ollut tabu vuosikymmenien ajan, mutta Suomessa tämä tabu alkoi murtua 1980-luvulla. Ny-kysuomalainen yhteiskunta myöntää ja tunnistaa ongelman olemassa olon, mutta silti meillä on puutteita hyväksikäytettyjen henkilöiden kohtaamisessa. Seksuaalirikoksista ilmoitetaan yhä herkemmin poliisille, mutta silti suurin osa tapauksista jää pimentoon.

Opinnäytetyössäni keskityn lasten ja nuorten seksuaaliseen hyväksikäyttöön, jolloin termiä käytettäessä tarkoitetaan lapsuus- ja nuoruusaikana tapahtunutta hyväksikäyttöä. Lapsuus- ja nuoruusajan rajaan 0-18 ikävuosiin. Opinnäytetyön toimeksiantajana toimii VIOLA – väkivallasta vapaaksi ry. Opinnäytetyö on kvalitatiivinen tutkimus kolmen henkilön tarinoista hyväksikäytöstä. Tutkimuksen tarkoituksena on lisätä tietoa hyväksikäytöstä. Tavoitteena on selvittää, millaisia jälkiä hyväksikäyttö jättää uhreihin ja millainen merkitys lähiyhteisöllä on hyväksikäytöstä puhuttaessa. Aineisto koostuu kolmesta teemahaastattelusta, jotka on toteutettu keväällä 2014.

Tuloksista käy ilmi, että seksuaalinen hyväksikäyttö on jättänyt jälkiä haastateltaviin. Tuloksista löytyy paljon samankaltaisuuksia aikaisempiin tutkimustuloksiin. Tulokset hyväksikäytön jäljistä on jaettu kolmeen osaan: oireilut lapsuudessa, henkilöiden itsetuhokäyttäytyminen sekä luottamuspula ihmissuhteissa. Lähiyhteisöstä merkityksellisin oli perhe. Kasvatus ja perhesuhteet näyttäytyivät merkittävinä tekijöinä puhumiseen, kun taas koulu ja koettu lähiyhteisö ja yhteiskunta olivat eri tavalla merkityksellisiä. Jokaisesta haastattelusta kävi selväksi, että hyväksikäytöstä pitäisi puhua enemmän, jotta vältyttäisiin uusilta uhreilta ja asian mitätöimiseltä.

Sexual abuse has always existed in our society. Sexual abuse of child and youth has been a taboo, but it started to erodein 1980’s in Finland. Nowadays Finnish society admits and recognises that we have a problem with abuse, but still we have deficiencies in facing the people who are the victims of abuse. Sexual crimes are nowadays reported more often to police, but still most of the cases fall into oblivion.

My bachelor’s thesis focuses on sexual abuse of child and youth so when using the expression it means sexual abuse that has happened in childhood and youth. I define childhood and youth between ages 0 to 18. Bachelor’s thesis was assigned by VIOLA – väkivallasta vapaaksi ry. This bachelor’s thesis is a qualitative study of three people’s stories about sexual abuse. The purpose of the study is to increase information about sexual abuse. The aim of the thesis is to examine what kind of effects sexual abuse has had on the victim and what kind of meaning the immediate community has when it comes to speaking of abuse. The research material consists of three theme interviews which were conducted in spring 2014.

The results clearly indicate that sexual abuse has had different effects on the victims. There are similarities with the earlier researches when comparing the results. The results regarding the consequences of sexual abuse are divided into three sections: symptoms in childhood, people’s self-destruction behaviour and lack of trust in relationships. In the immediate community the most meaningful thing was the family. Parenting in childhood and family circumstances were also considered meaningful factors, whereas school and experienced immediate community and society were meaningful in different kind of way. In every interview it became clear that people should talk more about sexual abuse so that we could prevent that there will be more victims and we should stop underrating sexual abuse.