Hoitajien jaksaminen kuolevan vanhuksen hoitotyössä

Abstract

Tämän opinnäytetyön tarkoitus oli selvittää hoitajien jaksamista kuolevan vanhuksen hoitotyössä. Tavoitteena oli tuottaa tietoa, jonka avulla hoitajien työssä jaksamista voidaan edistää ja kuolevien vanhusten hoidon laatua parantaa. Tutkimus oli kvantitatiivinen. Aineisto kerättiin kyselylomakkeilla helmi-maaliskuussa 2007 Rauman terveyskeskuksen vuodeosastojen 11, 12 ja 14 hoitohenkilökunnalta sekä Marttilanmäen- ja Uudenlahden vanhainkodin hoitohenkilökunnalta. Kyselylomakkeita jaettiin yhteensä 103 kappaletta ja niitä palautettiin 66 kappaletta. Vastausprosentiksi muodostui 64%. Aineisto analysoitiin tilastollisesti Excel-taulukkolaskentaohjelmalla ja avoimet kysymykset sisällönanalyysia käyttäen. Tutkimuksen tulokset osoittivat kuolevan vanhuksen hoitotyön olevan hoitajien kannalta sekä antoisaa että raskasta. Kuoleman kohtaaminen kuormitti hoitajien jaksamista toisinaan enemmän toisinaan vähemmän. Hoitajat kokivat vanhuksen kuoleman usein helpotuksena. Työn ulkopuolisista tekijöistä hoitajia auttoi eniten jaksamaan lomat ja perhe. Työyhteisön merkitys jaksamista tukevana tekijänä korostui. Eritoten huumorin käyttö ja keskustelu työtovereiden kanssa auttoivat hoitajia jaksamaan kuolevan vanhuksen hoitotyössä erittäin paljon. Muista tekijöistä elämänkokemus ja kokemus kuolevan hoitamisesta koettiin jaksamista edistävänä samoin kuin omaisilta saatu palaute. Jaksamista sitä vastoin kuormitti eniten työvoiman vähyys, kuolevan vanhuksen fyysisen kärsimyksen näkeminen ja kiire. Kuolevan vanhuksen omaisten kohtaamisessa eniten kuormittivat ristiriidat omaisten kanssa. Hoitajat kokivat, että heidän jaksamistaan voidaan parhaiten tukea henkilökunnan lisäämisellä.Tämän lisäksi tehokkaina keinoina jaksamisen tukemisessa pidettiin hoitajien yhteistyön kehittämistä, keskustelutilanteiden järjestämistä, työilmapiirin kehittämistä ja lisäkoulutuksen järjestämistä. Tulevaisuudessa olisi mielenkiintoista tutkia aihetta kvalitatiivisesti. Aihetta voisi myös pilkkoa pienempiin osiin, ja tarkastella yksittäisen tekijän, kuten kiireen, vaikutusta hoitajien jaksamiseen saattohoitotyössä.

The purpose of this thesis was to look at nurses' wellbeing in the terminal care of elderly patients. The aim was to produce information based on which the nurses' wellbeing at work can be promoted and the quality of terminal care for the elderly patients can be improved. The research was a quantitative one. The questionnaire data was collected during February and March 2007 from the nursing staff of Rauma health centre wards 11, 12, and 14 and from the nursing staff of Marttilanmäki and Uusilahti nursing homes. Altogether 103 questionnaires were dealt out and 66 were returned. The response rate was 64%. The data was analysed statistically with the Excel spreadsheet programme and open-ended questions were treated through content analysis.The results of the research show that terminal care of elderly patients was both rewarding and demanding for the nurses. Encountering death was sometimes a heavy load for the nurses to cope with, sometimes less so. The nurses often felt that the death of an elderly patient was a relief. Of the factors outside of work, holidays and the family helped the nurses most in coping with their work. The importance of the work community was highlighted. Especially the use of humour and conversations with colleagues were very beneficial for the nurses' wellbeing when giving terminal care for an elderly patient. Life experiences in general and experience on terminal care as well as the feedback from the patients' relatives were considered as supporting factors. On the other hand, the low quantity of staff, seeing the physical pain of the dying patient and time pressure were straining factors. Conflicts with the relatives of a dying elderly patient were the most demanding issues in encountering the relatives. The nurses felt the best way to support their wellbeing is to increase the staff. In addition to this the development of cooperation between nurses, arranging situations for conversations, developing the atmosphere at work, and further education were seen as effective ways to improve the wellbeing of the nurses. In the future it would be interesting to study the subject qualitatively. The subject could also be split into smaller parts and examine the effect of a single factor, such as time pressure, in the wellbeing of nurses giving terminal care.