Att vara barn till en frihetsberövad förälder : En studie om barns identitet, livssituation och referensstöd ur barns perspektiv
Ruskeepää, Veronica (2014)
Ruskeepää, Veronica
Arcada - Nylands svenska yrkeshögskola
2014
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2014112817416
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2014112817416
Tiivistelmä
Vankien lapset ovat suhteellisen näkymätön ryhmä yhteiskunnallisessa keskustelussa, vaikka heitä määrällisesti on aika lailla. Suomessa arvioidaan olevan 10000 lasta, joilla on vanhempi vankilassa. Aikaisempien tutkimusten mukaan vankien määrä jatkaa kasvuaan. Samalla kasvavat haasteet yhdistää rangaistusjärjestelmä perheisiin ja lapsiin. Tutkielman tavoite oli lisätä tietämys miltä tuntuu olla vangin lapsi keskittyen identiteettiin, elämäntilanteeseen ja vertaistukeen lapsen näkökulmasta. Tavoite perustuu Kritsin toivomukseen saada tietoa siitä miten vangin lapsi näkee itsensä, elämäntilanteensa ja vertaistuen tarpeellisuuden, jotta vertaisryhmätoimintaa voitaisiin kehittää mahdollisim-man palvelevaksi kokonaisuudeksi.
Tutkielma pureutuu aiheeseen seuraavien kysymyksien pohjalta: Miten lapsi kokee oman identiteettinsä, kuinka lapsi kokee oman elämäntilanteensa ja miten lapsi kokee vertaistukitoiminnan. Tutkielman viitekehys on pitkälti sosiaalipedagoginen, keskittyen keskeisiin aiheisiin kuten voimaatuminen, stigma, häpeä ja sosiaalinen perintö. Valinta perustuu aikaisemmissa tutkimuksissa esiin tulleista tärkeistä aiheista, joita on hyvä käsi-tellä aiheyhteydessä kun puhutaan vankien lapsista. Tutkielma on kvalitatiivinen työ. Tiedonhaku metodeina on käytetty havaintoja sekä haastatteluja. Havainnoinnit ja haas-tattelut suoritettiin syksyn ja talven 2013 aikana Kriminaalihuollon tukisäätiön ja Hel-singin Seurakuntayhtymän erikoisnuorisotyön järjestämässä vertaistukiryhmässä. Tutki-mukseen osallistuneet henkilöt olivat neljä lasta. Lapset olivat kahdeksan – kaksitoista-vuotiaita tutkimuksen tekohetkellä.
Tutkielman tulokset osoittavat että lapsilla on suuri tarve saada puhua omista tunteistaan, vanhempansa tilanteesta, omasta tilanteestaan ja identiteetistään sellaisessa ympäristössä missä heidän ei tarvitse pohtia tai kokea stigman tai häpeän tunteita. Kaikki tutkimukseen osallistuneet kokivat vertaistukiryhmän tarpeellisena. Tutkimukset osoittivat että vertaistukiryhmä voi olla hyödyksi lapselle jolla on vanhempi vankilassa.
Tutkielma pureutuu aiheeseen seuraavien kysymyksien pohjalta: Miten lapsi kokee oman identiteettinsä, kuinka lapsi kokee oman elämäntilanteensa ja miten lapsi kokee vertaistukitoiminnan. Tutkielman viitekehys on pitkälti sosiaalipedagoginen, keskittyen keskeisiin aiheisiin kuten voimaatuminen, stigma, häpeä ja sosiaalinen perintö. Valinta perustuu aikaisemmissa tutkimuksissa esiin tulleista tärkeistä aiheista, joita on hyvä käsi-tellä aiheyhteydessä kun puhutaan vankien lapsista. Tutkielma on kvalitatiivinen työ. Tiedonhaku metodeina on käytetty havaintoja sekä haastatteluja. Havainnoinnit ja haas-tattelut suoritettiin syksyn ja talven 2013 aikana Kriminaalihuollon tukisäätiön ja Hel-singin Seurakuntayhtymän erikoisnuorisotyön järjestämässä vertaistukiryhmässä. Tutki-mukseen osallistuneet henkilöt olivat neljä lasta. Lapset olivat kahdeksan – kaksitoista-vuotiaita tutkimuksen tekohetkellä.
Tutkielman tulokset osoittavat että lapsilla on suuri tarve saada puhua omista tunteistaan, vanhempansa tilanteesta, omasta tilanteestaan ja identiteetistään sellaisessa ympäristössä missä heidän ei tarvitse pohtia tai kokea stigman tai häpeän tunteita. Kaikki tutkimukseen osallistuneet kokivat vertaistukiryhmän tarpeellisena. Tutkimukset osoittivat että vertaistukiryhmä voi olla hyödyksi lapselle jolla on vanhempi vankilassa.