Tartutaan hetkeen tuntosarvet pystyssä : Lasten oppiminen ja kasvattajan roolin muodostuminen yhteisen osallisuuden päiväkodissa

Abstract

Opinnäytetyön tavoitteena oli tehdä näkyväksi, miten yhteinen osallisuus oppimisympäristössä vaikuttaa lasten oppimiseen sekä millaiseksi kasvattajan rooli muodostuu lapsen oppimisen tukijana. Opinnäytetyö pohjautuu kasvattajien kyselytutkimukseen sekä teemahaastatteluun Lempäälän kunnan Kuusimäen ja Karhumäen päiväkodeissa. Nämä päiväkodit toteuttavat yhteisen osallisuuden pedagogiikkaa. Opinnäytetyön teoreettinen viitekehys koostuu osallisuuden, lasten oppimisen ja kasvattajan roolin muodostamasta kolmikentästä.

Lapselle osallisuus päiväkodissa merkitsee mahdollisuutta itsensä ilmaisemiseen ja oman oppimisympäristönsä muokkaamiseen. Lapselle syntyy käsitys itsestään merkittävänä osana yhteisöä, jossa hän tulee kuulluksi ja nähdyksi omana itsenään. Lapset oppivat osallisuussuuntautuneessa oppimisympäristössä etenkin sosiaalisia taitoja osana arkista toimintaa. Lapset oppivat neuvottelemaan ja päättämään yhteisistä tärkeäksi kokemistaan asioista sekä pohtimaan yhdessä ratkaisuja ilman, että aikuinen sanelee valmiita vastuksia.

Kasvattajat antoivat suuren painoarvon yhteiselle arjelle ja siinä tapahtuvalle vuorovaikutteiselle oppimiselle. Kasvattajat korostivat omalta osaltaan jatkuvaa valppautta lapsilta tulevien aloitteiden suhteen, sillä toiminnan sisällöt luodaan yhdessä lasten kanssa suunnitellen. Lasten oppimisen kannalta osallisuusajatteluperusteisen pedagogiikan yhdeksi suurimmaksi hyödyksi oppimisympäristössä kasvattajat kokivat sen, että lapset sitoutuvat ja motivoituvat parhaiten sellaiseen toimintaan, joka liittyy heidän omiin kiinnostuksen kohteisiinsa ja lapselle itselleen tärkeisiin asioihin. Lapsia rohkaistaan tutkimaan, pohtimaan ja ihmettelemään elämän ilmiöitä sekä tuomaan oma mielipiteensä esiin.

Kokonaisuudessa kasvattajien merkitys näkyy toiminnan mahdollistajana, mutta etenkin laajempien kasvatustavoitteiden hallinnassa ja niiden toteutumisen varmistamisessa. Kasvattajat havainnoivat ja reflektoivat toimintaa kaiken aikaa, jotta pystytään varmistumaan toiminnan oikeasta suunnasta suhteessa varhaiskasvatussuunnitelmaan ja lasten yksilöllisiin herkkyyskausiin.

Children´s participation in kindergartens means expressing oneself and being able to affect one´s learning environment. Children will form an understanding of themselves as meaningful members in their community. They will become seen and heard as themselves. Children learn social skills as a part of their everyday life in kindergarten´s groups, which means also learning negotiation skills and decision making in areas they find important. It is important to notice that children are able to do these without having ready answers given by educators.

The purpose of this study was to collect information how shared participation in kindergartens influences on children´s learning and how educators´ role develops as a learning supporter. The data were gathered by questionnaires and a thematic interview. Both of these were made with educators from Kuusimäki and Karhumäki kindergartens in Lempäälä. These kindergartens follow shared participation as a pedagogic foundation.

The majority of participants stated that everyday life and interactive learning were the two most important things that became to their minds. They also underlined that constant vigilance was required. They need to be open even for a children´s smallest initiative, which is because of children take part in planning their everyday activities. Participants also stated that children were much more committed and motivated if activities were designed to follow their interests. Children were also encouraged to explore, reflect and wonder miracles of life.

Findings indicate that educators´ role was to enable. They enable children to be participants in their everyday life in early childhood education. It is important to remember that a part of this role is to follow educational guidelines and bring them to the daily contents. Educators observe and reflect operations all the time in order to be able to secure the right direction of operations compared to educational guidelines and children´s individual development. Findings also indicated that there was a strong bond between participatory environment, learning and educators´ role. None of these can happen without others´ influence i.e. they are intertwined together.