Hoitajan ja ulkomaalaisen potilaan vuorovaikutus
Välimäki, Henna-Maija; Tihumäki, Johanna (2014)
Satakunnan ammattikorkeakoulu
2014
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
http://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2014111115449
http://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2014111115449
Tiivistelmä
Tämän opinnäytetyön tarkoituksena oli selvittää hoitajien ja ulkomaalaisten potilaiden välistä vuorovaikutusta ja siihen liittyviä ongelmia. Tarkoituksena oli selvittää, käytetäänkö erilaisia kommunikoinnin apuvälineitä vuorovaikutustilanteissa. Opinnäytetyön tavoitteena oli tuottaa tietoa, jonka perusteella voitaisiin kehittää hoitajien ja ulkomaalaisten potilaiden vuorovaikutustilanteita.
Tutkimus oli kvantitatiivinen eli määrällinen tutkimus. Aineisto kerättiin tätä opinnäytetyötä varten laaditulla kyselylomakkeella. Tutkimusaineisto kerättiin huhtikuun 2014 aikana Rauman kaupungin avoterveydenhuollon ja aluesairaalan hoitajilta (N=143). Kyselylomakkeita vietiin täytettäväksi Rauman avoterveydenhuoltoon 61 ja aluesairaalaan 82. Kyselyyn vastasi 109 hoitajaa, jolloin vastausprosentiksi muodostui 76 %. Vastaukset käsiteltiin Microsoft Excel-taulukointiohjelman avulla, tutkimuksen tulokset kuvailtiin lukumäärinä ja prosenttilukuina, ja tulokset havainnollistettiin taulukoin ja kuvion.
Tutkimustuloksista ilmeni, että Rauman kaupungin avoterveydenhuollossa työskentelevät hoitajat kohtasivat ulkomaalaisia potilaita eniten viikoittain ja aluesairaalassa työskentelevät eniten kuukausittain. Molempien vastaajaryhmien hoitajat olivat kohdanneet ulkomaalaisia potilaita eniten Puolasta, Virosta, Ranskasta, Saksasta ja Venäjältä.
Vastanneiden mielestä hoitajat ja heidän kollegansa suhtautuivat ulkomaalaisiin potilaisiin positiivisesti. Vastauksista ilmeni, että suurin osa hoitajista koki kommunikaatiovaikeuksien tekevän ulkomaalaisen potilaan ohjauksesta raskasta ja aikaa vievää. Kommunikaatiovaikeudet eivät johtuneet hoitajien kielitaidottomuudesta, vaan potilaiden kykenemättömyydestä puhua suomea, englantia tai ruotsia. Tutkimustulosten mukaan hoitajat käyttivät eniten kommunikoinnin apukeinoina sanakirjoja, englanninkielisiä ohjeita, internetiä sekä ilmeitä että eleitä.
Tutkimuksen perusteella saatiin selville, että hoitajien ja ulkomaalaisten potilaiden vuorovaikutustilanteiden ja kohtaamisen helpottamiseksi olisi hyvä tuottaa sanakirjoja ja sanastoja puolan, viron, ranskan, saksan ja venäjän kielellä. Jatkotutkimushaasteena voisi tehdä kyselytutkimuksen hoitajille siitä, minkälaisia näiden sanastojen pitäisi olla. Millaisissa keskustelu- ja ohjaustilanteissa tällaisia sanastoja tarvittaisiin ja mitä niiden olisi tarpeellista sisältää, jotta ne hyödyttäisivät sekä hoitajia että potilaita.
Tutkimus oli kvantitatiivinen eli määrällinen tutkimus. Aineisto kerättiin tätä opinnäytetyötä varten laaditulla kyselylomakkeella. Tutkimusaineisto kerättiin huhtikuun 2014 aikana Rauman kaupungin avoterveydenhuollon ja aluesairaalan hoitajilta (N=143). Kyselylomakkeita vietiin täytettäväksi Rauman avoterveydenhuoltoon 61 ja aluesairaalaan 82. Kyselyyn vastasi 109 hoitajaa, jolloin vastausprosentiksi muodostui 76 %. Vastaukset käsiteltiin Microsoft Excel-taulukointiohjelman avulla, tutkimuksen tulokset kuvailtiin lukumäärinä ja prosenttilukuina, ja tulokset havainnollistettiin taulukoin ja kuvion.
Tutkimustuloksista ilmeni, että Rauman kaupungin avoterveydenhuollossa työskentelevät hoitajat kohtasivat ulkomaalaisia potilaita eniten viikoittain ja aluesairaalassa työskentelevät eniten kuukausittain. Molempien vastaajaryhmien hoitajat olivat kohdanneet ulkomaalaisia potilaita eniten Puolasta, Virosta, Ranskasta, Saksasta ja Venäjältä.
Vastanneiden mielestä hoitajat ja heidän kollegansa suhtautuivat ulkomaalaisiin potilaisiin positiivisesti. Vastauksista ilmeni, että suurin osa hoitajista koki kommunikaatiovaikeuksien tekevän ulkomaalaisen potilaan ohjauksesta raskasta ja aikaa vievää. Kommunikaatiovaikeudet eivät johtuneet hoitajien kielitaidottomuudesta, vaan potilaiden kykenemättömyydestä puhua suomea, englantia tai ruotsia. Tutkimustulosten mukaan hoitajat käyttivät eniten kommunikoinnin apukeinoina sanakirjoja, englanninkielisiä ohjeita, internetiä sekä ilmeitä että eleitä.
Tutkimuksen perusteella saatiin selville, että hoitajien ja ulkomaalaisten potilaiden vuorovaikutustilanteiden ja kohtaamisen helpottamiseksi olisi hyvä tuottaa sanakirjoja ja sanastoja puolan, viron, ranskan, saksan ja venäjän kielellä. Jatkotutkimushaasteena voisi tehdä kyselytutkimuksen hoitajille siitä, minkälaisia näiden sanastojen pitäisi olla. Millaisissa keskustelu- ja ohjaustilanteissa tällaisia sanastoja tarvittaisiin ja mitä niiden olisi tarpeellista sisältää, jotta ne hyödyttäisivät sekä hoitajia että potilaita.