Tunne- ja vuorovaikutustaitojen kehittäminen sadun keinoin varhaiskasvatuksessa

Abstract

Tämän kehittämispainotteisen opinnäytetyön tarkoituksena oli kehittää toimiva, opettavainen ja mukaansatempaava satukokoelma tunne- ja vuorovaikutustaitojen kehittämiseen varhaiskasvatuksessa. Opinnäytetyön tavoitteena oli saada käsitystä esikouluikäisten lasten tunne- ja vuorovaikutustaidoista sekä myös tukea lasten kielenkehitystä, osallisuutta ja luovuutta. Opinnäytetyön toimeksiantajana toimi eräs itäsuomalainen päiväkoti. Kohderyhmänä toimi seitsemän vapaaehtoista esikoululaista. Opinnäytetyön aikana noudatettiin positiivisen pedagogiikan arvoja.

Opinnäytetyön kehittämismenetelmänä käytettiin PDCA-mallia (Plan-Do-Check-Act), jossa erotetaan suunnittelun, toteutuksen, arvioinnin ja uudelleen kehittämisen vaiheet. Satukokoelmien tarinat kirjoitettiin alustavasti ennen opinnäytetyön toteutusta päiväkodilla. Työkalun eli satukokoelman toimivuutta kokeiltiin yhteistyössä kohderyhmän kanssa kuuden satutuokion aikana. Työkalua kehitettiin aineistona toimivien havaintojen, kohderyhmän lapsilta sekä vastuuohjaajalta saatujen palautteiden pohjalta. PDCA-syklin oli tarkoitus toteutua jokaisen satutuokion sekä sadun kohdalla.

Opinnäytetyön tuotoksena syntyi 5–6-vuotiaille lapsille suunnattu osallisuuden mahdollistava ja opettavainen satukokoelma, jonka tarinat käsittelevät erilaisia vuorovaikutuksellisia tilanteita, joissa tunnetaitoja tarvitaan. Satujen päähenkilönä seikkailee Ruostesorsa, joka aloittaa uudessa Suppilovahverolaakson päiväkodissa päivähoidon. Satukokoelmasta löytyy neljä tarinaa: Jännitys, Käpylehmiä ja mustikoita, Kiukku ja Kevätjuhla sekä tarinoiden teemoihin liittyviä toiminnallisia tehtäviä. Satukokoelmaan sisältyy myös tarinankerrontatehtävä, jossa lapsilla on mahdollisuus päästä tarinankertojiksi.

Kohderyhmän lasten tunne- ja vuorovaikutustaidot näyttäytyivät taidokkaana. Työkalu osoittautui tarinoineen lapsia kiinnostavaksi, osallistavaksi ja toimivaksi. Toiminnalliset kuvataidetehtävät ruokkivat lasten mielikuvitusta ja luovuutta sekä avasivat jännityksestä johtuvia lukkoja. Vastuuohjaajana toiminut varhaiskasvatuksen opettaja piti kehitettyä työkalua onnistuneena, helposti samaistuttavana sekä tarpeellisena. PDCA-sykli ei toteutunut satujen kohdalla, sillä satujen kehittäminen osoittautui tarpeettomaksi. PDCA-sykli kuitenkin toteutui satutuokioiden sekä satukokoelman toiminnallisten tehtävien kohdalla.

Asiasanat: varhaiskasvatus, tunne- ja vuorovaikutustaidot, itsesäätelytaidot, osallisuus, kielenkehitys, positiivinen pedagogiikka, satu